Thoughts and life

Totuus naisesta blogin takana 😅Eli muutamia hajatelmia ja huomioita matkan varrelta💕Ja talvisia kuvia❄

Kunhan katsellaan maisemia…đŸ€—

VĂ€hĂ€n enemmĂ€n minusta, jotta saisit enempi kuvaa siitĂ€, miksi kirjoitan tĂ€tĂ€….

Ja nĂ€in samalla voidaan tutustua enemmĂ€n. TiedĂ€n, ettĂ€ omaan vĂ€lillĂ€ aika voimakkaita mielipiteitĂ€, ja tietynlaisia nĂ€kökulmia…jospa nyt selviĂ€isi enempi, ettĂ€ miksi. ❀

Olen blogannut, tavalla tai toisella, jo vuodesta…öööh….hetkonen..noh, laskelmieni mukaan sellaiset 14 vuotta.

EnsimmÀinen blogini oli Living my life- niminen blogi bloggerilla, aika bloggerin alkuaikoina. Tai pikemminkin, kun bloggaamiseen tuli enempi tietoisuutta ja mahdollisuutta. Se oli englannin kielellÀ oleva, aikakauteen sopiva pÀivÀkirjamainen blogi. Lukijoitakin oli kivasti, tuohon aikaan 400 oli jo tosi kiva mÀÀrÀ! Mutta sitÀ kirjoitettiin rakkaudesta lajiin, ei sen takia, ettÀ kuinka paljon saisi lukijoita ja analyytikan nousujohteiseksi.

Oikeastaan, oli rentouttavaa, terapeuttista ja juteltiin kommenteissa kaikkea taivaan ja maan vĂ€liltĂ€! Ei kaupallista, ei mitÀÀn liikoja yrittĂ€mistĂ€…vain jutustelua ja elĂ€mÀÀ.

Eli siis kirjoitellut olen pitkÀÀn đŸ€—

Kun olin nuori, niin….

Olin.. noh, aika…hmm… seikkailunhaluinen ja toisaalta introvertti. Eli, kun liftasimme erÀÀn ystĂ€vĂ€n kanssa aika usein..ei ihan selvin pĂ€inđŸ€· niin ei siksi, ettĂ€ kapinoimme. Siksi, ettĂ€ olimme vaan uteliaita! Äitini tiesi tĂ€mĂ€n ja meillĂ€ oli sopimus: soittaa aina, missĂ€ on. Ja…paras…vaikka tilanne olisi mikĂ€, niin aina uskaltaa soittaa/puhua ja saada apua.

Tuli pari kertaa soitettua, ettĂ€ ollaan Lohjalla, jotkut tyypit jahtaa meitĂ€, notta iskĂ€…tuuks hakee? đŸ€Š

Ja nuo sÀÀnnöt siksi, ettĂ€ kun ei saanut…tai…olisi varmaan saanut pidettyĂ€ kurissa, mutta se olisi taas tuonut sen kapinahengen ehken, mikĂ€ oli ollut myös vanhemmillani nuorena.

Äitini, kun Karjalasta tulivat/pÀÀsivĂ€t silloin (Ă€ippĂ€ siis vauva tuolloin, mutta muut sisarukset muistavat..)…hĂ€n viihtyi nuorena assalla, kun muut sisarukset olivat kiltisti kotona. IskĂ€ oli taas kiltti, mutta ikÀÀnkuin viihtyi parrakkaiden amerikanauton omaavien…pari harrikkaakin oli… seurassa. MeillĂ€ oli lapsuudestani asti jokinlainen amerikarohjo nurkissa ja sillĂ€ sitten suhattiin kesĂ€isin lappiin, teltan kanssa. Mahtavaa aikaa!!!!

Eli… matkustaminen, luonnossa oleminen…selviytyminen… kaikki tuo on suuressa osassa olemustani ja ajattelutapaani.

Ja vĂ€lillĂ€ ihan vaan yksinoleminen kotona, musiikin kuuntelu ja rauha…vĂ€lillĂ€..ok, tunnustan, leikin, ettĂ€ en ole kotona, kun ovikello soi…oli pakko ottaa omaa aikaa jo nuorena…đŸ€ŠđŸ€· Oli vaikeuksia sanoa: ei….

Sitten taasen toinen ystĂ€vĂ€ olisi halunnut, ettĂ€ meistĂ€ tulee kuuluisia. Ja olisihan tuo voinut olla mahdollistakin! Tehtiin kalenterikuvat, jotka saivat vihreÀÀ valoa…tanssissa koreografit ja esiintymÀÀn… meillĂ€ oli monta rautaa tulessa ja oma sisĂ€inen minĂ€ meni mukana…mutta silti, jokin tökki.

Toisaalta kiva olla “esillĂ€” ja silti…luontoon rĂ€mpimÀÀn. Ehken siksi jĂ€i tuo ura kansainvĂ€lisesti..ja kotimaisestikin. Kun nyt mietin asiaa, niin en koskaan kysynyt itseltĂ€ni: mitĂ€ oikeasti haluan? Kun menin ikÀÀnkuin sitĂ€ reittiĂ€, jota luulin haluavani mennĂ€.

Kun kaikki muuttui…

Äitini kuoli vuonna -91 syöpÀÀn. MelkeinpĂ€ kĂ€sivarsilleni. Itse sairastuin laaja- alaiseen ja vaikea-asteiseen paniikkihĂ€iriöön.

Sen enempiĂ€ menemĂ€ttĂ€ mihinkÀÀn tapahtumiin, joita on todella paljon! Niin meni 10 vuotta, ettĂ€ pÀÀsin siitĂ€ pirulaisesta yli. Olin…kyllĂ€… vĂ€lillĂ€ hoidossa eri sairaaloissa siitĂ€. Itse hain aina, ja kun en kotona pystynyt olemaan niin…lapinlahti, hesperia jne… voin sanoa, ettĂ€ tuona kymmenenĂ€ vuotena menetin paljon aikaa siitĂ€, joilloin olisin vissiin normisti miettinyt uraa, perhettĂ€ jne… eli, tulen ikÀÀnkuin tietyissĂ€ asioissa 10vuotta perĂ€ssĂ€. Toisaalta…monta kokemusta edellĂ€…

Tuohon aikaan sisĂ€ltyy hĂ€peÀÀ, huonoja valintoja, toivottomuutta..mutta lopussa: voitin. Eli, tein sen, minkĂ€ luulin olevan mahdotonta, jopa lÀÀkĂ€rien mielestĂ€. Tulin takaisin… erÀÀt ystĂ€vĂ€t menivĂ€t, toiset jĂ€ivĂ€t. NiinhĂ€n se menee… mutta tuolloin aloin sekĂ€ etsimÀÀn sitĂ€ aitoa minÀÀ, sekĂ€ pikku askelin löytĂ€mÀÀn sisintĂ€ni. ❀

Ehken tuon taistelun takia ajatusmaailmassani ei heti tule vastaan lausetta: en pysty. En voi. Kun olen todistanut itselleni toisin jo…

Nuoruudestani löytyy myös muutamia juttuja, joita en tĂ€hĂ€n laita…mutta se ettĂ€ olen tĂ€ssĂ€ on nyt tĂ€rkeintĂ€. đŸ„ł

Nyt?

Olen kuuden koiran ja neljĂ€n kissan “Ă€ippĂ€”. Nuo ötökĂ€t ovat supertĂ€rkeitĂ€ ja varmaan sanomattakin selvÀÀ, ettĂ€ elĂ€inrakas😂

Huomaan sen, ettĂ€ eniten nautin luonnossa kuvaamisesta. Ja oikeastaan kuvaamisesta ylipÀÀtÀÀn! Se on suuri intohimo, ollut vissiin aina, mutta ei ole pÀÀssyt esille kaiken muun alta. Asia, jonka ehken muutaisin…tai ainakin vinkkaisin nuoremmalle itselleni, ettĂ€ panosta tĂ€hĂ€n…maskeerauksen lisĂ€ksi. đŸ„°

Olen umpisurkea teeskentelyssĂ€. Olen myös umpisurkea myymÀÀn asioita, joihin en usko 😂 tai joita en ole itse koklanut. Tai…jos kerron jostain, niin haluan kertoa sen omalla tyylillĂ€ni. Liika yrittĂ€minen vaan nĂ€kyy lĂ€pi… varmaan sinĂ€kin huomaisit heti!

Jos kirjoittaisin “meillĂ€ on aina kĂ€ytetty x- siivousliinaa ja se on niin suloisen vĂ€rinenkin” niin… ja tuossa lauseessa ei ole mitÀÀn huonoa/pahaa!!!! Se sopii toisille kuin se nenĂ€ pÀÀhĂ€n…mutta varmaan huomaisit eron, jos olet tÀÀllĂ€ aiemmin ollut. Eli… aika ehken koruttomastikin sanoisin, ettĂ€ tÀÀ oli hyvĂ€ liina, oikeasti! đŸ€·

Sori sukulaiset, musta lammas yrittĂ€jien joukossa😂

Miksi kirjoitan blogia nyt? Koska haluaisin kovasti…auttaa? Tai ymmĂ€rtÀÀ…tai… mites sen nyt sanoisi…vertaistukea vĂ€lillĂ€ antaa?

SekĂ€ oikeasti ihonhoito ja terveys on tosi lĂ€hellĂ€ sydĂ€ntĂ€. Ja vaatteet. Ah, oma tyyli…rakentaa omaa lookkia… se on yksi suuri intohimo myös!❀

VĂ€lillĂ€ niistĂ€ kirjoittaminen on henkisesti haastavaa, kun blogeja on niin paljon, ihania ja kauniita, tĂ€ynnĂ€ mahtavia tuotteita…ja itse “himmailen” tĂ€smĂ€tuotteilla. Eli siis, mÀÀrĂ€llisesti ettĂ€ sisĂ€llöllisesti kuitenkin vĂ€hemmĂ€n…eli en siis kutsu itseĂ€ni kosme- blogiksi juurikaan tuon takia.

Taasen, voisin kirjoittaa liikunnasta ja terveydestĂ€ paljon enemmĂ€n, mutta kiinnostaako se? Kun netti on tĂ€ynnĂ€ kaikenlaisia hyvinvoinnin asiantuntijoita ja infoa…niin jaksaako kukaan sitten enÀÀ tÀÀltĂ€ lukea niistĂ€? Jos, niin mielellĂ€ni kirjoitan!

Huonosta markkinaihmisestĂ€ kertonee jo se, ettĂ€ en kĂ€ytĂ€ hyvĂ€kseni niitĂ€ työkaluja, joilla saa lisÀÀ lukijoita..tai instaan lisÀÀ seuraajia… haluan, ettĂ€ tulet tĂ€nne ihan siksi, ettĂ€ tykkÀÀt olla tÀÀllĂ€, ilman paineita đŸ€—

Eli en halua “sitouttaa” vaan antaa tilaa….đŸ€·đŸ„°

Eli nÀistÀ asioista ja nÀiden takia blogi on tÀssÀ muodossaan nyt, ja sisÀltö on oman nÀköinen. Tiedostan, ettÀ ei ns.myyvÀ, mutta omanlainen.

Kirjoitan tÀmÀn oikeastaan oikolukematta ja aion painaa vaan enteriÀ pian. Toivon, ettÀ saimme ikÀÀnkuin yhteyden ja löysit uutta kulmaa myös blogiin!!!

Eli enteriÀ kohden,

With love, Maarit

Like it? Share the love:

Vastaa