Categories
Thoughts and life

Elämäntapamuutos osa 2: Suhde ruokaan ja miten se vaikuttaa tässä prosessissa

Osa 1 tuon linkin takaa –>https://kaaosvaatekaapissa.fi/?p=11

Aloitan ihan sanalla ruoka. Se aiheuttaa heti monia tunteita.

En aloita ruokavaliolla tai mitä kannattaa syödä tai jättää syömättä, sillä suhtautuminen ruokaan on jopa tärkeämpi kuin itse ruokavalio.

Ruoka kaikessa yksinkertaisuudessaan bensaa. Ilman ruokaa ihminen kuolee muutamassa päivässä ja ilman niitä vitamiineja, kuituja, rasvoja ja muita keho voi huonosti.

Mitä on suhteesi ruokaan? Onko se tunnesyömistä, pelko lihomisesta, halu voida paremmin, juhlistaa jotain, yksinäisyyden kaveri, salattujen tunteiden ymmärtäjä?

Ruoalla voi olla monta roolia. Ennen kuin miettii mitä kannattaa syödä ja mitä ei kannata syödä, kannattaa tosiaan miettiä sitä omaa suhdettaan ruokaan.

Omat taisteluni ruoan kanssa

Ruoka ja syöminen voi olla yllättävän emotionaalista! Itselleni se lähinnä on nopeasti ajateltuna sitä bensaa. Se on ollut myös kaverini kun olin yksin, sairastin paniikkihäiriötä ja olin masentunut. Silloin se lohdutti minua. Toisena hetkenä se oli viholliseni, ja pyrin jonkin verran välttämään sitä. Molemmilla kerroilla huomasin että kehoni voi äärimmäisen huonosti.

Lohtusyöminen toi kiloja kolmessa kuukaudessa 50kg lisää näin pääsin yli sadan kilon elopainon. Välttämällä ruokaa paino oli kutakuinkin 50kg. Onneksi en tuon alle mennyt ja suhteeni ruokaan normalisoitui.

Mutta se, että asuin henkilön kanssa, joka sairasti anoreksiaa että paras ystäväni omasi näitä piirteitä, vei minua vähän mukaansa.

Esimerkkinä 4 pinaattilettua piti riittää pitkälle vaikka kulutus oli todella korkea. Söin salaa jonkin verran ystävältäni, joka vahtasi jokaista suupalaa. Piti olla todella laiha.

Taasen ääripäänä oli se lihominen joka oli täysin suklaata, kermavaahtoa ja jäätelöä. Minulla meni monta suklaalevyä päivässä ja vaahtoa ainakin 1 painepullollinen.

Sain normlalisoitua suhteeni ruokaani niinkin hassusti kui lopettamalla tupakanpolton. Silloin tuli ensimmäinen kipinä liikuntaan, kun hikoilin sitä älytöntä nikotiinimäärä ulos.

Olin polttanut kaksi askia tupakkaa siitä kun olin 11-vuotias ja siihen asti, kun olin 30-vuotias. Oli pinna aika piukeena ja kädet tärisisi vierotusoireita. Siihen auttoi kävely. Aloin tekemään pitkiä kävelylenkkejä aina kun otti päähän (tosi usein:D ) ja huomasin että pikkuhiljaa paino alkoi laskea. Samalla myös ruoka alkoi maistumaan normaalisti, joten päätin jatkaa silloin tuota elämäntapaa.

Sitten muutin maalle missä nykyään asun, ja pieni painonnousu tuli grillaamisesta ? ei vielä ei vielä haitannut, mutta kun teloin nilkkani lenkille mennessä ja jouduin sohvan pohjalle pitkäksi aikaa, niin nousi paino taas uusi ulottuvuuksiin.

Nilkkani tulossa kuntoon, huomasin silloisen kuntoni ja siitä tämä viimeinen korjausliike sitten lähti.

Oikeastaan tiivistettynä ruoka ei saisi olla stressin aiheuttaja, vaan pikemminkin ravinnonlähde, lähde omaan hyvinvointiin sekä osa arkea.

Eli omasta mielestäni tässäkin on tärkeää se, että miten psyyke tulee mukana.

Mitä ajatus ruoasta aiheuttaa sinulle?

Ahdistusta, pelkoa, toivoa, terveyttä, mahdollisuutta, lihavuutta, en voi, mun pitää, laihuutta, kiellettyä, sallittua, repsahdusta, tiukkaa linjaa? Vai jotain aivan muuta?

Ruokavalion merkitys on niin suuri, että toisille siitä tulee kuin raamattu: ei voi poiketa valitusta linjasta, ja nämä pidetään vaikka kroppa olisi jo sekaisin.

Tässä puhun liian pienistä kaloreista. Aika yleinen ensiaskel, vähennetään oikein roimasti kaloreita, vältetään aika suurta osaa ruoka- aineista sekä lisätään sitten kunnolla liikuntaa.

Kun olo on huono, ja kuitenkin oma pää ei anna lupaa syödä, kierre on valmis. Yksi pulla ja kaikki kaatuu! Vai kaatuuko, oikeasti? Ihan aikuisten oikeasti?

Vai sitten sen pullan jälkeen kaikki on menetetty ja ei muuta kun baana auki, antaa palaa kun on alamäki ja sitten on vielä huonompi olo?

Nämäkin olen itse kokenut, ja jokin käsitys, miltä se siellä päässä tuntuu. Jäätävä ahdistus molemmissa ääripäissä.

On olemassa kultainen keskitiekin!

Ihan ensialkuun on hyvä luoda rakkaussuhde ruokaan. Sellainen suhde, että ruoka ei ole se paras ystävä tahi vihollinen vaan sekä nautintoon tarkoitettu että toimii meidän hyväksi: bensana.

Ei ruokaa kannata pelätä, vihata tahi kokea morkkiksia.

Kysy itseltäsi, mitä tunteita se ruoka nostattaa ja ennenkaikkea miksi? Usein taustalla on vielä suuremmat tunteet ja ne saattavat säädellä sitä suhtautumista ravintoon.

Yksi negatiivinen ilmiö on mielestäni myös somessa tapatuvat ilmiöt: täydellisiä kuvia ja fitness- ilmiöitä. Se on niin oma maailmansa, ja Fitness- mimmit että pojjjaat pitävät sen dietin tasan sen aikaa, että kisat ovat ohi. Tosin, kuulemma sielläkin on aika paljon syömishäiriötä, joten sillä silmällä kun katselee niin onko se onni oikeaa.

Ja hei, en tarkoita, että kaikki ovat masentuneita ja ajatus ruoasta pyörittää koko elämää, mutta niitäkin on!

Se, mikä erottaa syömishäiriön vs kisa on/off on juuri se, että sitten voi antaa armoa ja syödä normisti.

  • Älä vertaa itseäsi muihin
  • Jokainen on yksilö omine taisteluineen
  • Yritä antaa armoa itsellesi
  • Yritä antaa armoa ruoalle!
  • Ja ennenkaikkea ymmärrä: olet ihana niinkuin olet!

Liian tiukka linja voi aiheuttaa sitten niitä..taas sana, mistä en tykkää- repsahduksia. Moni kuvailee ottamaansa leivänpalaa tuolla sanalla. Ja juuri tuo sana/ajatus saa aikaan sen epäonnistuneen fiiliksen.

Mitä, jos se nyt kuitenkin olisi vaan niin, että otin nyt leivänpalan/pullan/pizzan/suklaan tai mitä vaan ja jatkan elämääni ilman sen suurempaa ihmettelyä & morkkista?

Pystyykö lähtemään esim. juhliin, sukutapaamisiin yms ilman, pelkoa, että siellä voi joutua syömään tahi siellä tuputetaan kuitenkin?

Sekin on muuten jännä ilmiö, että jos vaikka päättää että en nyt halua ottaa kaakkua. Ihan sen takia, etten vaan halua, ei sen takia että pelkää että kaikki kaatu.. niin aika usein sanotaan: kyllä sä nyt voit yhden ottaa. Itse kuulin tätä paljon! Toki voisin, mutten halua. Siinä se ero.

On oikeus olla haluamatta, on oikeus kieltäytyä jos itse haluaa.

Itselläsi on myös oikeus syödä, jos niin haluat.

Marenkikakku 😉

Eli näitä kun vähän pureskelee, ajatuksia siis, niin on jo todella pitkällä prosessissa. Ja taas jää vain se suorittaminen tämänkin suhteen.

Mikä on sinun suhteesi ruokaan? Oletko ns. balanssissa vai niinkuin minä olin: kaarnana aalloilla? Ja ennenkaikkea: missä haluat olla?

Ensi kerralla kirjoitan enemmän itse ruoasta ja niitä omista valinnoitani, jotka ovat olleet tukenani tässä matkassa. Julkaisen seuraavan postauksen 15.5-19!

*Muistutan samalla, että en ole ravintoneuvoja tahi muutenkaan ammattilainen! Aina kannattaa konsultoida ammattilasta, jos on jotakin häikkää tms. Kirjoitan omaista kokemuksistani ja niiden pohjalta tapahtuneista muutoksista!*

Ihanaa päivää kaikille!

xoxo

Like it? Share the love:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *