Welcome

Pitkäaikainen stressi: oireita ja niiden purkamista. Diettiä ja treeniä

Kun ollaan taas muutoksen äärellä, reagoi kroppa monella tapaa.

Diettiruokavalion alku ja muutokset

Ah, ihanaa, nysse alkoi. ? Jotenkin ihana fiilin päästä taasen omaan normiin, eli treeneihin ja ”kurinalaiseen” ruokailuun. Tuo kuulostaa todella tylsältä, muttei itseasiassa sitä ole, ollenkaan!

Kun ruokavalio on suunniteltu tarpeeksi monipuolisesti, niin sitä on sekä helppo ylläpitää että myös soveltaa. Tarpeeksi kaloreita, että jaksaa oikeasti ja kannattaa lukea tuo artikkeli asiasta: http://www.protrainer.fi/blogi/varokaa-heikkoa-valmennusta/

Eli dietti ei tunnu dietiltä, vaan ihan normi syömiseltä. Hiilareiden painopistettä muutettu vähän, mutta kaikkea löytyy: hiilarit, rasvat ja protskut pakattuna normaaliin kotiruokaan.

Aamupalaa

Tuo ei ole sellainen perinteinen aamupala, jota olen tottunut syömään. Yleensä olen aloitellut puurolla ja hiilareilla, mutta hei..kaikkeen tottuu! Ja ei maussakaan ole huomauttamista ❤

Mutta oli vaikea huomata tässä myllerryksessä, että mikä se hyvä vaikutus on ja mikä johtui ruokavalion muutosesta.

Huomasin, että olen onnistunut kyllä oikein kunnolla sekoittamaan kroppani tuossa vuoden aikana.

Tästä pääseekin sitten seuraavaan aiheeseen, eli:

Pitkäaikaisen stressin vaikutukset prosessissa

Kaikki vaikuttaa kaikkeen, hyvässä ja pahassa.

Olen jo jonkin aikaa ”valitellut” stressistä, mutta näin se vaan on, että välilä on ajanjaksoja, jolloin tapahtuu kaikenlaista. Mielelläni kutsuisin näitä muutosten tuuliksi, ja alkua uuteen nousuun.

Mutta treenien ja elämän suhteen…ihmisen kokonaisuuden suhteen, kaikki vaikuttaa kaikkeen. Positiivinen vire vie nopeammin eteenpäin, kovassa stressissä pitänee muistaa, että myös kroppa on kovilla stressin yhteydessä. Siihen, kun lisäisi heti kovan dietin ja treenit niin…noh, näin kävikin ? Eli kroppa pisti vastaan, jostain piti hellittää.

Kevennetty viikko muuttui täyslevoksi, ja sitäkin jatkettiin muutamalla päivällä. Dietti alkupäivinä rennommin, samoin treenien aloitus. Ihan palauttavilla taas, ja pienillä toistoilla/painoilla. Kävely rennosti koiran kanssa. Siinä se, alkuun ja itseään kuunnellen.

Sen verran tuo stressi kulutti, että kävely keskiviikkona oli todella tahmeaa ja meinasi pohje krampata. Eilen lauantaina meni 5km jo ilman kramppeja ja vähän paremmin jalatkin olivat toipuneet.??

Omia merkkejä siitä, kun olisi pitänyt jo huomata päällä oleva stressi- tila

  • Pohje kramppaili väsymyksestä, vaikka ”vain” normi treeniä oli
  • Mieliala väsynyt
  • Leukapielet jumissa, kun hampaat tuli purtua yhteen oikein kunnolla yöllä
  • Turvotus, myös kasvoissa= kortisolia kropassa
  • Yöunet huonot
  • Rauhoittumien ei onnistunut tai sitten meni överiksi ja kokonaan sohvan oma
  • Päänsärkyjä
  • Mahakipua

Miten tämä kaikki purkautui?

Totaalisena romahduksena lauantaina. Eli siis kun yritti olla liian vahva ja liian kauan, ei helpottanut enää se, että yksi stressin aiheuttajista selvisi. Keskiviikkona iso huoli putosi harteilta, mutta normaalisti kun olisin rentoutunut niin nyt kireä kuin viulun kieli..päivien jälkeenkin.

Ihmettelin, että missäs se rentoutuminen ja palautuminen viipyy? Kun se olo oli kokoajan sellainen kuin ennenkin, vaikka asia oli jo ratkennut!

Eli oli jäänyt päälle sellainen suorittaja- minä, enkä saanut sitä millään pois. Kun päästiin lauantaihin, niin tiesin, että ollaan menossa kaupoille. Aamusta heti aivan itkuinen ja what ever- fiilis. Ruokaa tai ei, evvk. Soitin tädille, ja kun sattui kysymään asiasta, joka oli stressannut niin parkuhan siitä tuli.

Itseasiassa hautasin itseni negatiiviseen: lihonnut, väsynyt, en tarvitse mitään, not worth it- fiiis.

Tällä oli tarkoituksensa selvästi: kun vieressä on ihminen, joka tuntee niin automatkalla kotiin ikäänkuin pakotti puhumaan. Näin ei vaan voinut jatkua ja se huoli oli se päälimmäinen.

Hautasin itseni negatiiviseen fiilikseen, jotta pääsisin niin ”pohjalle”, että kaiken oli tultava ulos tai tukehtuisin siihen. Sen automatkan aikana purin koko ajatusmaailman, kuuntelin toista ja kotiin tullessamme olin väsy mutta hahaa, rauhoittunut.

Joskus on käytävä pohjalla nähdäkseen ylös.

Itsensä kuuntelemista ja rauhoittumista.

Tästä on hyvä jatkaa taivalta taasen uusiin tuuliin ja nähdä se valo tunnelissa. Myös liikunnan kannalta pääsee kunnolla vauhtiin taas, ja se oma ote omaan elämään vahvistuu.

Otan taas käyttöön asian, jonka jälkiviisaana olisin voinut ottaa jo aiemminkin: meditaatio, hengitysharjoitukset ja rentoutuminen. Jännä, kun nämä työkalut tuppaavat unohtumaan juuri silloin, kun niitä tarvitsisi käyttää!

Apuna meinaan käyttää https://www.calm.com/ appia, joka on ollut vuosien saatossa aika suuri apu. Todella monipuolinen, todella paljon eri juttuja ja eri juttuihin! Suosittelen koko sydämmestäni. Maksaa jonkin verran/kk mutta on todella hyvä apu.

Muutoin normaalia arkea takaisin; ruokaa, liikuntaa ja elämää. Tähän settiin sitten on hyvä lisäillä pikkuhiljaa muutakin, kuunnellen tietty omaa oloa ❤ Ja miestään.

Näissä fiiliksissä on aika kiva viettää sunnuntaita, ja pikkuhiljaa orientoitua uutta viikkoa kohden.

Mitä keinoja siellä on tällaisiin elämänvaiheisiin? Kerro ihmeessä, niin saadaan lisää työkaluja pakkiin!

With love,

Maarit

Like it? Share the love:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *