Categories
treenejä ja ajatuksia siitä

tunnesyöminen ja kehopositiivisuus

Noniin, yritän naputella tämän kipeän käteni kanssa asiasta, joka on vaan niin tärkeä itselleni. Töksähtelevä teksti johtuu siis pitkälti siitä :).

#Bodypositive.

Tuohon törmää todella usein ja niin monen median kautta. Ja onhan tuo ideana hyvä! Kauniskin. Itse olen Anna Perhon kanssa samaa mieltä: #ihansama. (IS kolumnissaan) Eli vaikkakin näitä tempauksia ja ihania kannustavia juttuja onkin, niin paras olisi kun ei tarvitsisi. Eli olisi aivan normia elää juuri niinkuin olet.

Mutta, sitten jos ei ole tyytyväinen? Tässä kohtaa kerron omista kokemuksistani ja fiiliksistä jotka johtivat elämämuutokseen. Oikeastaan, yritän tsempata JOS olet tekemässä elämänmuutosta tahi kamppailet vaikka tunnesyömisen kanssa,

Itse taidan olla ollut aina tunnesyöppö. Vaikea tunnustaa tämä asia, mutta sekin on eräänlainen syömishäiriö mielestäni.
Lapsuudessa jouduin selviämään aika paljon yksin, vanhemmat olivat töissä suurimman osan ajasta. Itsenäistyin jo varhain siis. Töihin menin itse, kun olin 14v ja aloin ansaitsemaan omat rahani. Tuolloin ei vielä ollut mitään isompaa ongelmaa, ja söin oikeastaan salaa vain ystävältäni kenen kanssa olin kuin paita ja ahteri. Hän reagoi maailman juttuihin anoreksialla. Joten meitä oli yksi, joka söi ja toinen joka ei. Näillä mentiin pitkälti tulevaisuuteeen ja jotenkin takaraivoon jäi: syöminen on huono homma. Sitä vastaan taistelin tadaa: syömällä.

Mutta koska liikuin paljon, ei kiloja tullut. Eikä niitä tullut vielä parikymppisenäkään, oikeastaan vuonna -95 olin vielä ”luikku”, painoin hikisesti 50kg. Syy oli simppeli: ei ollut rahaa syödä. Kaurapuuroa ja juhlapäivänä sokeria sen kanssa ja kilot pysyivät poissa. Pakko myöntää, että aika usein olo oli todella heikko ja jaksaminen, varsinkin paniikkihäiriön kanssa oli vaikeaa.

Omakuva oli silloin jo jotenkin vinksallaan. Se oli alkanut kehittyä salaa vinksalleen noina vuosina ennen kaurapuuroaikaa. Olimme total VIP stadin yössä ja toinen osapuoli, siis ystäväni, piti huolen että imago on kaikki kaikessa. Jep. Kyllähän niitä ovia aukeutui. Nälissäni iski sitten se ensimmäinen paniikkikohtauskin, joka taisi taata sen, että ruokaa piti saada. JOS sillä saisi edes vähän estettyä paniikkia.

Ei saanut. Siitä sitten masennuin ja aloin syömään tuohon tunteeseen. Eristäydyin ja ruokavalioni oli tyyliä tämä: Aamupalaksi klo 7 (ei ollut lähikaupassa vielä ihmisiä, paniikki antoi siis mennä noin aikaisin) paluumatkalla kaupasta…suklaalevy. Kyllä, söin joka aamu 250m matkalla takaisin kaupasta suklaalevyn. Kotona sitten lisää suklaata kermavaahvolla kuorrutettuna. Oli siellä hedelmiäkin, banaania kera kermavaahdon. Kermavaahtoa suoraan sellaisesta purkista. Litra jäätelöä kera kermavaahdon ja suklaan. Pizza kotiin tilattuna. Ja nämä/pvä. Sinne ne rahat menivätkin, eikä laskuihin.

Painoa tuli tosi nopeasti 50kg lisää, ja satasella alkoi jo. En huomannut, oikeasti, tuota, ennenkuin umpilisäke puhkesi. Sairaalassa vinkattiin notta laihdutus? Suutuin ja loukkaannuin niin pirusti.

Sain kuitenkin paniikin yms hallintaan ja se antoi itsevarmuutta elämänmuutokseen.

Ensimmäistä kertaa olin vapaa menneisyydestä että paniikista. Kilot lähtivät ja olin taas elämässä mukana. Paino pysyi tasaina ja normina. Eipä ollut oikein rahaakaan syödä, muttei myöskään tarvinnut ahmia. Ei ollut syytä.

Sitten muutin tänne maalle. Muutos elämässä, elinpiirissä ja elintasossa: 10kg. Ei vielä niin paha,en reagoinut tuohon mitenkään, oli ok. (naputan yhdellä kädellä nyt, töks töks)

Sitten meni nilkka oikein huolella. Murtui, ja molemmat siteet spagetiksi. Siinä sitten koipi paketissa puoli vuotta sohvalla, kun en kipsiä uskaltanut ottaa….ei saanut liikuttaa.

Lopputulos: +15kg lisää. Tuotakaan en huomannut, eihän nyt marjapiirakat yms kera kermavaahdon pahaan oloon voi lihottaa. Mutta kun kiskoin farkkuja jalkoihin, niin….ei. Siitä sitten ostamaan vaatteita tyyliin: kunhan mahtuu. SÄKKEJÄ. Fiilis omasta peilikuvasta oli inho. Se johti epävarmuuteen ja itsensä mollaamiseen. Olisin voinut olla #bodypositive mutta kun en ollut. En tykännyt itsestäni ja pakko lyhentää käden takia stooria: palkkasin valmentajan. En uskonut, että on enää mitään tehtävissä ja kuvan lähettäminen koutsille oli melkein maailman pahin ja vaativin teko: häpesin. Niinkun tein kotonakin mieheni edessä. Eli tunteet, joita en osannut käsitellä olivat syömisen takana.

Kun tämä treenijuttu alkoi ja tuloksia alkoi näkymään, kohtasin uudenlaisen reagtion: mitä sinä nyt tollaiseen innostuit? SInäkin, salitrendissä mukana? Eli, en voinut sanoa, että rakastuin painonnostoon, kun sekin oli sitten heti fitness- salikuva- syökäärahkaa juttu. Aivan naurettavaa touhua kuulemma! Niin tai näin… 🙂

Mutta nyt olen sekä henkisesti hoksannut, miksi olen ahminut ja löytänyt oman juttuni. Peilikuva? Oh well… totuttelen vielä :). Parempaan menossa henkisellä puolella. Toki, töitä teen fyysisesti että henkisesti mutta monen vuoden taakat eivät päivässä parane.

Voi, kun olisin saanut vähän paremmin ja enemmän tähän. Ja isoin syy muuten muutokseen? Perimä. Isän puolelta melkein kaikki menneet massiiviseen infarktiin, isä mukaalukien vähän aikaa sitten, joten kannustin kohdallaan…. Oli pakko tehdä jotain senkin takia.

Eli, jos olet tyytyväinen itseesi: good for you. Jollet, niin pyydä jeesiä…jos on ongelmia ruoan kanssa, joko ei pysty syömään tahi niinkuin minä: oikein helposti kera pahan olon….puhu. Mikä siellä on taustalla? Ja hei….et ole huonompi mitenkään millään mittarilla! Muista se 🙂

Terveisin about tyytyväinen, painoihin hurahtanut.
Ihanaa päivää kaikille!
xoxo
Like it? Share the love:
Categories
treenejä ja ajatuksia siitä

Treeniä, laihdutusta ja terveyttä

Ihanaa iltaa kaikille, istun tässä sohvalla vihreää teetä mukissa ja kuuntelen, kun eräs kiistakapula ajelee hiekkatietä rämällä autolla kovaa vauhtia. Pakoputki, tai sen jämä pikemminkin pärisee, tällä jannulla ei ole ajokorttia ja sponssarina sellainen ylikiltti isäntä.

Eli jannu on huonosta kodista kuulemma, ja vähän vaikea tapaus ja siinä ei mitään! Jos saa mahdollisuuden täällä, nuissa eräänlaisissa tukiasunnoissa niin mahtavaa! Mutta ilmeisesti tämä nuori ei saa tukea ongelmiinsa, ja hän on ottanut asenteen: teen mitä haluan. Ja tämä isäntä on nyt sitten polttanut puolustaessaan tuota pärisijää, suhteensa muihin isäntiin. Tämä on niin pieni paikka, että mielummin sopu kun kopu.

Vaan miksi itseänikin tuo häiritsee, on muutamia pointteja. Ensinnäkin, ne äänekkäät autot jota hän kuljettaa pitkin näitä teitä, joiden varsilla asuu varhain herääviä työläisiä sekä viljelijöitä. Pitää kivasti hereillä naapuruston. Toinen iso juttu on myös se, että näillä rauhallisilla teillä on paljon äitejä lapsien kanssa liikkeellä, koiruuksia yms lenkittäjien kanssa. Kapeat tiet, niin ei helppo väisää. Kolmas, meinasi ajaa kylkeeni tänään, vaikka olin paikoillani risteyksessä. Eli vaaraksihan tuo on. Nyt porukka on alkanut hermostua oikein kunnolla ja yleensä tuollaisesta ei hyvä heilu. Vaan ei tuosta menostakaan. Ei ymmärrä panoksia ja mitä voi oikeasti tapahtua. Hohhoijaa, pitää se yksi häirikkö sitten tännekkin eksyä.

Pieni peace of mind- kuva, jonka nappasin tänään kun hengailin järvellä. Syksyn lehti peilikirkkaalla järven pinnalla <3

Mutta sitten muuta asiaa. Liikuntaa lisää! 🙂 Kelailin tänään matkaani, jonka olen taivaltanut tähän mennessä itseni kanssa. Olen tästä aiemminkin kirjoittanut, mutta kirjoitan vielä lisää.

Kun aloitin, about 2v 7kk takaperin..painoin sellaiset 90kg. Huh.Tälle pituudelle aika taakka kantaa,

Sitten otin yhteyttä Sensei Markku Tikkaan, joka on ”noissa piireissä” aika legenda jo. Tästä muuten blogiin, jossa on ilmaiseksi infoa niin moneen asiaan, rasvanpolttoon, treeniin, lepoon, kaikkeen. Sieltä saa jo sellaista tietoa, ettei ihan perus sali- pt pysty selittämään. –> http://www.protrainer.fi/blogi/

Kun aloitin, ja oikeastaan siis koko aikana ei kalorit ole olleet alle 1500kcal/pvä. Töitä olen tehnyt täysillä ja vaikka olisi ketuttanut, mennyt treenaamaan. Ainoa, millä sain tuloksia, oli vanhanaikaisesti tehdä töitä sen eteen. Pikkuhiljaa ja oikealla ravinnolla alkoi rasva palamaan. Se, että paino alkoi 2.5vuoden jälkeen nro:lla 6, aivan mahtava fiilis!

En usko nopeisiin ratkaisuihin tässä asiassa. Nopeilla superdieteillä yms saa hormonitasot sekaisin, kropan aineenvaihdunnan ja vaikka mitä muuta kivaa. Ok, paino voi tippua äkkiäkin, mutta se isoin juttu eli paluu normielämään! Hups, ja kilot takaisin.
Siksi ei ole varmaan ohjelmaa noissa töllöttimen suurin pudottaja- jutuissa: vuosi painonpudotuksen jälkeen….

Vaan oikeasti, järkeä, suunnitelmallisuus ja ennenkaikkea se, että ei hosu! Niillä saa elämänmuutoksen kestämään.

Sama treeneissä. Palkkasin juurikin sen takia oman valmentajan notta tuloksia tulee turvallisesti että kestävää ratkaisua. Oppia matkan varrella. Tehdä työtä tämän eteen, jotta muistan sen jos mieli tekisi antaa periksi.

Nyt kaloreita tulee päivään 2500kcal ja ruokana tuo on aika määrä kunnon ruokaa. Saa syödä ihan kunnolla 😀 mahtuu poikkeuksiakin matkaan.

Se on pakko todeta, että ei elämäni siis ole syömistä ja treeniä! Ne ovat osa muuta elämää. Tärkeää on myös se muu elämä, lepo, palautuminen ja itsensä huomioiminen henkisestikkin. Itseasiassa, treeni on itsessään aika pieni osa koko palettia, ravinto ja lepo ovat suuremmassa roolissa treenin ohella.

Nyt treenit menevät niin, että 4x sali ja 4x aerobinen. Itselläni tuo jälkimmäinen on niinkin simppeli, kun lenkkarit jalkaan ja lenkkipolulle reipas kävely.
Saliohjelma muuttuu tämän viikon jälkeen ja innoissani jo odotan uutta! 🙂

Ennen, kun aloittaa mitään urheilua, mielestäni on hyvä kysyä itseltään: mitä haluan tällä? Miksi teen tätä? Mikä tavoitteeni on pitkällä tähtäimellä? Tuo siksi, että joskus turhautuu, kun heti ekalla kerralla ei tapahdu mitään. Ei tokallakaan ja menee jonkin aikaa, että tuloksia alkaa näkymään kunnolla. Mutta juttele itsellesi ja jos haluat itsesi takia, vakuuta että kannattaa. Motivoi itseäsi. EI ehkä näy heti, mutta anna aikaa. Tee työtä ja älä kokoajan tuijota peiliä. Jossain välissä se muutos näkyy, ennen sitä fiilis on mahtava, kun jaksaa. Se on itsessään jo tosi mahtava fiilis!

Tee asioita itsesi takia, se kannattaa. Oma laji voi tulla ihan puskista, niinkuin itselläni tämä painonnosto. Entinen tanssija, nyt aivan rakastunut raudan nostoon. En olisi uskonut tuota pari vuotta taaksepäin.

Aika harvoin tavoitteellinen, naturaali treeni, oli laji mikä tahansa, on pahaa tehnyt. Ja mitä enemmän alkaa ikää tulemaan, sen tärkeämpää on vahvistaa itseään sekä pitää kroppaa terveenä! Lihaskunto on tärkeä osa- alue vanhuudessakin. Joten, itse ajattelin olla vanhempanakin vielä hyvässä kondiksessa ja ihanaa olisi, että voisin käydä treenaamassa vielä seniorinakin! Rollaattoriin vauhtia, jos sellaista tarvitaankaan! 🙂

Ylläoleva kuva on pikainen aikajana alusta eiliseen päivään. (Turvotusta tuossa eilisessä kuvassa, menkat nääs) Mutta vähän saa ideaa. Ikä ei ole ikinä este hyvään kuntoon pääsemiseen. EI ollenkaan! Tuossa on mielestäni hyvä peruste tuolle väittämälle. Ei se ikä… niinkuin ei niin monessa muussakaan asiassa. 
Vielä haluan tirstää pikkaisen ja lihasta lissää! 😀
Jos haluaa kuntoon, terveyttä (ei tietenkään poista sairauksia, vaan tarkoitan kuntoa yms) niin paras on se työ 
Tehdä töitä sen eteen pitkäjänteisesti ja se maksaa vaivan! Oma fiilis on terveempi ja paljon vahvempi minä, joka kantaa itsensä selkä suorana eikä väsy ihan ensimmäisenä. Se on ennenkaikkea lahja itselleni luultavammin muutaman lisävuoden terveenä. Ja ikänä. 
Huh. Nyt kokkaamaan taas ja suihkun kautta töllöttelemään!
xoxo
Toivottavasti sait kaiken sepustuksen jälkeen asian ytimestä kiinni. Niin laaja asia itselleni, että oli vaikea typistää. 
Ps. Ei tarkoita sitä, että kaikkien nyt sitten pitäisi salille ängetä… lenkki ja netti on täynnä hvyiä kotiohjeita….ei maksa mitään. 
Like it? Share the love:
Categories
yhteistyöt

Lancômen huulipuna

Hahaa, kiitos neuvosta! Nyt tuo Lancôme tulee oikein kirjoitettua :).

Mutta asiaan. Tuo huulipuna, jonka hommasin Sokos Emotionin kutsu kauneuteen- illasta. On. Vaan. Niin. Ihana!

Lancômen Labsolu Rouge, hydrating shaping lipcolor. Huh, pitkä nimi!

Itselleni tämä huulipuna on uusi tuttavuus. Vaikkakin, että olen huulipunafriikki niin kaikkea ei kertakaikkiaan kerkeä koklaamaan. Ja maksaahan nuo sentään jonkin verran…kun katselee nuita hyllyjä kosmetiikkaosastoilla, niin kuinkahan montaa lajia, merkkiä ja eri koostumusta sitä voisi laskea olevan :D. 

Väri 192 LIE DE VIN.
Mutta tämä ihanuus. Satiinininen koostumus kera mahtavan rikkaan värin on tosiasia. Koostumukseen on lisätty kosteutta lisäävää Pro- Xylane, eli siis googlettamalla sain karkeasti tämän käsityksen. Alkuperäisesti Lancòmen kehittämä kaava vuonna 2006.
Tutkimuksen mukaan se on sokeriproteiini-hybridi, joka on valmistettu ksyloosista, sokerista, joka löytyy runsaasti pyökkipuista ja jonka tiedetään stimuloivan glykaminaminoglykaanien (GAG) tuotantoa, molekyylit, jotka vastaavat ihon suojelemisesta veden menetystä vastaan.

Ok, tuota ihanuutta on siis punassa. Myös antioksidanttia sekä E- vitamiinia on tuossa pienessä putkilossa, joten lopputulos on ylellinen, kestävä sekä kosteuttava. Lupaus Lancômen sivuilla oli, että kosteuttaa päivä päivältä sekä suojaa ympäristöhaitoilta. Hmm, pari päivää takana ja kyllä! Kosteammat huulet ovat, kyllä. 
Tuo ihanuus pysyy tosi hyvin huulilla, kestää kahvin sekä syömisen. Itse laskin, että elämää punan kanssa, johon siis kuuluu kahvi ja syömiset yms…5h ja punaa oli vielä jäljellä. Alustuotteita en laittanut pitävyyttä lisäämään, joten kestää. 
Levittäesssä huomaa kyllä sen pienen luksuksen, niin kermaista ja helposti laitettavaa on. Samoin tuo hylsy! Harvemmin olen innoissani hylsystä, enemminkin keskittynyt sisältöön mutta tämä. Tuntuu ihan klassiselta tuo hylsy kämmenellä. Yksinkertaisen voimakas fiilis. Hassua sanoa noin hylsystä, mutta jotain ihanaa siinä on. Ja se, että hylsy avataan päästä logoa napauttamalla, jolloin puna tulee putkilosta ulos, on kiva lisä. Ei siis tule turboboostilla ja lähde maata kiertävälle radalle, vaan pikkaisen pomppaa ulos, ja loput saa ottaa ihan itse :): Ensimmäinen, muttei viimeinen tätä lajia. Ja uskoisin, että tämä tulee käytettyä loppuunkin!
Ah, puhelimen etukameran laatua. Muuten ok, mutta tuo rajaus on asteen punaisempi. 
Eli kaveriksi Lancômen Le Contour Pro Lipcontour- rajauskynä. Parhautta, kynän toisessa päässä on huulipunasivellin jota voi siis käyttää, jos vaikka levittää koko huulet tuolla rajauskynällä…eli on pehmeä 🙂 Mutta itse tykkään käyttää niin, että tämä parivaljakko on mukana ja ei tarvitse erikseen huulipunasivellintä kantaa mukana. Kätevää!
Voi kääk, piti vähän rajailla yms kuvaa ennen tänne laittamista. 😀 Noh näkymää siis keittiöstä as it is. Elämää se vain on!
Mutta tuo puna, rakastan kyllä ja paljon!
Näkyy se väri vähän paremmin tässä. Huulet ovat oudon malliset omaan silmään, kun koklasin rajailla vähän eri tavalla. Amorinkaaren osio aikas terävä! 
Puuroaika ja perjantai! 
Ihanaa viikonlopun alkua kaikille!
xoxo
May the Lancôme be with you <3

                                      Huulipuna sekä rajauskynä Sokos Emotionista.

Like it? Share the love:
Categories
treenejä ja ajatuksia siitä

Ajatuksia painonhallinnasta

Noniin, nyt alkaa olemaan 2.5v valmennusta takana ja meinaan kysäistä, josko vielä puoli vuotta pistetään lisää. Matkana tämä on ollut sekä on, vieläkin, rankka henkisesti, fyysisesti, opettava, silmiä avaava ja itsestään oppimista ollut todella paljon.

Myönnän, en uskonut mahdollisuuksiini , kun aloitin tämän urakkani. Ajattelin, että omaan jonkin ihmeellisen geenin, joka vaan jyllää ja jyllää eikä anna laihtua. Tai…onhan mulla isot luut…jep, tuotakin käytin selittäessäni itselleni, kun farkut eivät menneet päälle. Ja olihan mulla aina jostakin syystä nestettä! Mutta 25kg…aika paljon nestettä ja ne luut! Ne vasta tuohon kilomäärään isot olivat!

Eli olin selityksen tiellä. Toki yritin omin avuin sitä painoa pois, ja sainkin vähän mutta sitten torppasin sen ihan itse. Makkaraa kun vähän treeniä oli, omenapiirakkaa kun kävin lenkillä, niinkuin palkinnoksi. Tai kun ottaa päähän niin suklaalevy auttaa!

Kun ei auttanut. Pahensi vaan oloani. En viihtynyt nahoissani mutta luulin, että olin tuomittu siihen kilomäärään.

Näin Probody- lehdessä tuolloin mainoksen Sensei Markku Tikalta. Ajattelin, että vaan sellaiset, jotka ovat about timmissä kunnossa ja menossa kisalavoille pääsevät valmennukseen. Onneksi olin väärässä. Pääsin ja alkoi tapahtumaan.

Aika simppeli kuvio: ruokavalio uusiksi ja liikuntaa lisää. Se oli kuitenkin niin simppeliä. Missä itse sekosin, oli ne miljoonat dietit, joita lehtien etusivuilla vilahteli: älä syö tuota, tahi tätä. Tai syö vaan tätä ja unohda nuo. Koitin vähän  kaikkea yhtäaikaa ja metsään meni.

Se, mikä oli jo alkuun mahtavaa ja tärkeää, kaloreita ei laskettu missään välissä liian alas. Nälkää en ole joutunut näkemään, kertaakaan. Ja hiilareita syön, nyt jo ihan reilustikkin,mutta koko ajan olen niitä syönyt riittävästi. Oikeastaan, perusruokaa ja lisänä treeneihin protskua. Ei ihmepillereitä tahi miljoonaa jauhepurkkia! Tuolla tiellä olen vieläkin ja  olo on kropassa mieletön! Vahva ja kestävä.

Se duuni. Sitä on ihan oikeasti tullut tehtyä, paljon. Ja tulen tekemään, kun jäin koukkuun painonnostoon….:) voisi olla huonompiakin asioita? Mutta, aika harvoin mitään tulee ilman ahterin nostoa. Ne ekat askeleet, päätös ja tekeminen, psyykkisten esteiden raivaaminen ja toteutus. Piti vaan aloittaa nyt, eikä sitten kun on paremmin, aikaa enemmän, sitä ja tätä.
Puhun siis itsestäni ja omista selityksistäni tässä nyt

Mutta helppoa oli selitella, kun nyt on kiire, on sitä ja tätä. Olihan sitä ihan oikeasti kiire myönnän! Omaishoitaja, koti, iso tontti, ötökät yms. Mutta se ajan tekeminen. Sitä oli pakko tehdä, jos halusin oikeasti tehdä itseni eteen jotain. Itse löysin aikaa skippaamalla facea, sohva- aikaa ja hei, oli sitä aikaa siellä kun oikein halusin. Siitähän se lähti, halusta.

4x salitreeni, 4xaerobinen. Näillä on menty tähän saakka ja lisää haluaa hän! 🙂 Lepopäivät on, ja kevennetyt viikot. Sellainen oma rytmi on rakentunut tämän jutun ympärille jo.

Itselläni se ei toimi niin, että nyt sain painoa pois, ei muuta kun bileet pystyyn! Se on vaan pakko ajatella, että loppuelämän kestää eli elämäntapamuutos on kyseessä. Se suhtautumien on ollut se juttu. Ajattelin, että voih…loppuelämä ilman herkkuja? Siis… mutta ei. Olen syönyt herkkuja ja kotiruokaa, järjen kanssa. Se on ihan tosi iso juttu, oma asenne. Minkä takia syö ja mitä. Itse olin ja olen tunnesyöppö. Oli aina hyvä syy syödä. Opettelua oli muutoin purkaa tuntoja, kohdata asioita ja reagoida niihin. Se oli se hieno juttu, sillä näin ehken vastauksetkin asioihin paremmin kun en piiloutunut lohturuokaan.

Eli….painonhallinta. Sen ympärillä on  paljon asioita, ja osa on herkkiä ja vaikeitakin. itsetunto saattaa polkea kellarin puolella ja itsessä on pakko olla vikaa. EI. 🙂

Se on valintoja, työtä, itsensä kohtaamista..ainakin itselläni oli. Mutta, se on myös ja oikeastaan onkin, matka itseeni ja omien kapasiteettien löytämiseen. Pinnan alla olikin nainen, joka on vahva ja pystyvä! Arvatkaa, oliko hienoa löytää hänet!

Kirjoitin tämän lukematta ja annoin vaan palaa. Toivon, että JOS painit samojen ajatusten kanssa, löysit jotain tsemppiä tästä!

xoxo
Like it? Share the love:
Categories
yhteistyöt

Madaran suihkusaippuat

*Yhteistyössä Hyvinvoinnin tavaratalon kanssa

Kerroin tuossa pari tekstiä taasepäin, että jokin paketti oli tullut. No niin oli ja mikä paketti! Sain testattavaksi Madaran uusia suihkusaippuoita! Ei kyllä olisi voinut olla iloisempi ylläri. 
Itselleni tuo Madara oli tuttu nimenä, mutta ei tuotteena joten pääsin ikäänkuin puhtaalta pöydältä ilman mitään ennakkofiiliksiä koklailemaan saippuoita.
Itselleni suihkuhetki on itseasiassa aika tärkeä: se joko aloittaa päivän, lopettaa sen ja samalla on hetki omaa aikaa. Samalla kun puhdistaa kehonsa, saa mielikin rauhottua. 
Itse ostankin yleensä suikusaippuat pullon, tuoksun ja tietty muutenkin ulkoisen habituksen mukaan. Kun se saippua on juurikin se, joka on kanssani siellä suikussa vaikuttamassa siihen pieneen hetkeen, jonka itselleni suon.  
Madara on itseasiassa aivan mahtava sarja näköjään! Sarjalla on Ecocert- sertifionti. Tuotteet sisältävät luomusertifioituja, Baltialaisia kasviuutteitajoiden aktiiviaineet ovat ainutlaatuisen intensiivisiä. Tuon lauseen kopsasin suoraan Madaran sivuilta, enkä lähtenyt sitä sen enempää muuttamaan kun en olisi voinut paremmin sanoa. Tai tietää.

Luonnonkosketiikassa on se mahtavuus, että, niinkuin uskon, kyllä luonto tietää. Se että olemme osa luontoa, emme sen yläpuolella vaan osa kaikkea, on oikeastaan ajatuksena ihan mieletön ja rauhoittava! Kuinka pitkään luonnon aineosilla on parannettu ihmisiä, tehty juomia, tehty hyvää hiilijalanjälkeen. Ja se, että niistä puuttuu ne keinotekoiset ainesosat niin iho tykkää, ei ylimääräistä kuormitusta ylimääräisistä aineista.

Sitten itse tuotteisiin.
Kätevät pumppupullot, helppo avata ja sulkea. Saa sitten mukanansakin kuljetettua.
Pullo on täysin kierrätettävä ja tuotteet vegaanisia.

 Pullot tuntuivat käsiin hyviltä. Sopivan jämäkät putelit sekä laadukkaan tuntuiset. 
Myös sisällön kuvaus oli niin ihana, että oli vaikea odotella suihkuhetkeä iltaan saakka. 
Toki tuoksuttelin pikkaisen ennakkoon, mutta jätin suurimman odotuksen iltaan.
Tältä näyttää kämmeniin hierottuna, kivasti vaahtoutuu sekä tuntuu kermaisen pehmeältä.
Tuoksuttelun jälkeen ensimmäisenä suihkuun pääsi:
Minttu&Absintti. 
Ja voi ei…puusauna ja tämä. Yritän kertoa, mutta en varmaan osaa kuvailla niin hyvin, miltä se fiilis tuntui. Täydellinen yhdistelmä!
Päivä oli ollut henkisesti hyvinkin väsyttävä. Sauna on ollut sellainen jokapaikan lääke asiaan, saa löylytä murheet pois. 
Hyvinvoinnin tavaratalon sivuilla kuvataan, aisit herättäväksi tuoksuksi. Kyllä, ja vielä vähän enemmän! Mielikuvissani siirryin metsään, jossa valtavat puut nousevat jylhinä taivasta kohden ja tuoksu on intensiivinen, metsän ja raikkaan mintun tuoksu.
Aivan ihana!
Tuo Absintti, eli jos oikein muistan, koiruihosta tuleva ainesosa, on todella vahva. Vähän vaikea selittää, mutta voimaa antava kasvi. Oikein käytettynä tietty.
Jasmiini & mesiangervo.
Hyvinkin maukas yhdistelmä, hempeä ja kesäyötä muistuttava. Pehmeä tuoksu, jota kokeilin seuraavana iltana. 
Tuoksumaailmaltaan paljonkin lempeämpi kuin edellinen, mutta niin ihanan rauhoittava. Itselleni tuli mieleen tosiaan, niinkuin sitä kuvataankin Hyvinvoinnin tavaratalon sivuilla: Pohjoisen juhannusyö. Olisin voinut helposti kuvitella makaavani kukkaniityllä, sumeen noustessa yöttömässä yössä.
Ihana!
Timjamia ja sitruunamelissaa.
Tämä ihanuus pääsi piristämään lenkin jälkeen. Timjamin tuoksu tuli hyvin läpi ja sitä rauhoitti sekä raikasti sitruunamelissan raikas tuoksu.
Hyvinvoinnin tavaratalon sivuilla luonnehditaan energisoivaksi, mielialaa kohottavaksi sekä herättäväksi uuteen päivään. Jotenkin tämä sopi niin hyvin lenkin jälkeen, että! Fiilis oli raikas, rentoutunut sekä samalla valmis ottamaan vastaan sen, mitä päivällä oli tarjottavanaan vielä.
Miedompi, luonnollinen tuoksu, joka kuitenkin kaikessa ihanuudessaan nosti fiiliksen uudelle tasolle. Myöskin, ihana. 
Iho jäi sekä puhtaaksi että kosteutetuksi. En tarvinnut erikseen kropparasvaa laitella! Hyvä senkin takia, kun pakko käydä päivittäin suihkussa treenien takia, niin ei tule iho ihan koppuraksi ja kuitenkin säästää aikaa, kun voi skipata rasvaamisen.
Tuoksut jäivät seurakseni koko päiväksi ja yöksi muttei missään nimessä liian voimakkasti. 
Kaiken kaikkiaan, jäi ihan tosi hyvä olo näiden tuotteiden jälkeen ja voin käsi sydämmellä suositella kaikkia!
Oma lempparini on tuo minttu & absintti. Rakastan voimakkaita ja tummia tuoksuja! 🙂
Oikeastaan, joka tuoksulle on oma hetkensä. 
Ihania.
<3
xoxo
Like it? Share the love:
Categories
yhteistyöt

Yhteistyö Leather Heavenin kanssa

Wohou!!! Sain yhteistyökumppanikseni yhden Suomen mahtavimmasta kaupasta: LEATHER HEAVEN. Onnekseni asun tuon pääkallopaikan lähellä, joten olen saanut käydä hiplailemassa vaatteita jo jonkin aikaa. Mutta nyt, yhteistyötä….I´m heaven! Leather heaven. 😉

Kävin tänään noutamassa farkut, joista olen haaveillut jo pitkään. PillifarkutG-72, harmaana. Jämäkkää ja kestävää kangasta. Joustaa kuitenkin hyvin, sain minäkin ahdettua heposti ahterini niihin.
Itselläni nuo ovat kokoa 32″, kokeilin ensin 40″ ja niissä on tosi hyvin tilaa! Ei raskasta kangasta, vaan kevyttä joten jaksaa istua koko päivän kevyesti niillä.

Paita on ihanan kevyt, ja hei…onhan tuo teksti totta!
Hattu osui silmään ja eihän ilman tuota ihanuuta voinut lähteä pois. Bad hairday? Hahaa, hattu päähän!

Linkit tuotteisiin:
Farkut–> farkut
Paita –> paita
Hattu–> hattu
Annetaan kuvien puhua puolestaan:
Happy happy!!
Lähikuvaa vielä:
Aina! 🙂
Rakastan, rakastan….
Lisää ihanuuksia https://www.leatherheaven.com/
Pieni kurkistus kaupan sisälle:

Eikö?? Ihana!! 🙂
Like it? Share the love: