Ollakko osa ongelmaa vai osa ratkaisua? Ryysis Lidlissä ja rakkaudesta elämään

Elämää 💘

Kun omassa mielessä kärähti Lidlin juttu

Miksi? Kun typeryys! En kutsu ihmisiä tyhmiksi, vaan tapaa, miten homma hoidettiin. Kyllä, itseäni jurppi tuo tapaus ja meinasin avautua yhden kirjoituksen verran aiheesta.

Syy on yksinkertainen. Aivan sama, kuka osti ja kenelle, ja oliko se kuvanottohetki vain sekuntin vai enemmän. Yhdestä myymälästä vai kymmenestä.

Kun joka tapauksessa kuvanottohetkellä toistensa iholla oli monia ihmisiä. Yksikin “supertartuttaja”, eli vaikka siis tietämätön ja oireeton ihminen olisi saanut äkkiä kurkkuansa selvittämällä taasen uuden tartuntaketjun. SE on se syy, miksi kärähti. Joku voi viedä sitä taasen vahingossa vaikka ihmiselle, joka ei siitä selviäkkään jne jne….Vastuukysymys.

Mutta mutta… tämän enempää en meinaakkaan asiasta sitten avautua. 🥰 Taasen aika keskittyä enemmän elämään!

Hengität, olet elossa 💘💘Tunnet, olet elossa
Kuka olit?Kuka olet?
Hajatelmia

Haaveita ja hajatelmia

Monella on varmaan jo malttamaton olo kotonaolemisen kanssa, ja toki ymmärrän tämän. Ihmisen on ikävä ihmistä. Aika luonnollista! Toista nyppii koko touhu ja toista se, että toista ei nypi.

Myönnetään sekin, että itsellänikin on ollut kaipuita käydä kahvilla..jossain. Mutta ehken sen aika tulee vielä.

Voisiko tämän ajan käyttää sitten hyödyntävästi ja itseensä(kin)? Löytää jotain uutta, rakastua johinkin uudestaan tahi päästää irti jostain vanhasta?

Itse löysin vähän väkisin vanhan rakkauden: tanssin ja musiikin.

Ensimmäisessä kuvassa olen 16v ja ystävän kanssa raadoimme koreografiaa, jotta pääsisimme kunnolla esiintymään. Ah, ihania aikoja ja sitä tanssin huumaa! (ja pääsimme 👌 )

Seuraavassa kuvassa minä 48v ja taasen vapautuneesti tanssin lumoissa omalla salilla. Oikeastaan sieltä se taas alkoi: sarjojen välissä tuli jorailtua täysillä, kun kukaan ei nähnyt..ja musiikin sai täysille. Rytmit täyttivät tilan ja muutoinkin koko treeni sujui: tanssien.

Sitten eräs kamu merkkasi instassa, että kokeilee erään tanssistudion on line- tunteja ja minä salaa tutkimaan, että mitähän—koukussa!

Siellä oli vaikka mitä, mutta omaan genreen on aina ollut lattarit luonnollisin vaihtoehto, syystä että en tiedä. Ehken siksi, kun äippä niitä kuulemma ennen minua ja polven pamahtamista kilpaa tanssi? 💁‍♀️

Online: Salsa ja Pachata… oh wow! 4x vko kun ei malttanut lopettaa… mahtava fiilis taas tuntea se polte! Ja en usko, että olisin koklannut ilman tätä aikaa…ei ollut aikaa unelmoida, muistella tahi toteuttaa… oli jo luonut omat rutiinit, joita sitten noudatti kiireen keskellä. Vaikkakaan kaikki ei tuntunut omilta, niin ei vaan saanut aikaiseksi karsia, kun ne siellä rutiini- moodissa olivat.

Ja samoin löysin uuden kokeilussa yhden vanhan vahvuuden: sprintin. Tavallaan…😅en ole ikinä oikein ollut pitkänmatkan juoksija. Muistoihin pamahti kouluajoilta jumppatunteja ja jotain juoksukisoja. Olin lyhyemmillä matkoilla vasten omaa tahtoani..eli kun numero oli pakko saada (teinikapinaa) ankkurina usein.

Eli pääsin vauhtiin hyvin ja jaksoin sen lyhyen matkaa hyvinkin, sekä keskittyä että löytää sen turbon ja fiilarin juoksemiseen.. pitkällä matkalla puuduin ja homma jäi siihen.

Nyt sitten HIIT- treeneissä kun tulee vedettyä se lyhyt aika täysiä ja väliajat tasatessa, niin ollaan sen omimman lähteillä!

Tuossa on jo omiin rutiineihin kaksi uutta: niiden väkisin vietyjen lenkkien tilalle tanssia ja HIITiä. Koska…välillä siihenkin voi puutua, kun 4x aerobinen ja samaa lenkkiä toistaa viikottain… 💁‍♀️ihminen sitä vaan on! Kuitenkin!

Hiljaisuuteen tottuminen ja oman äänen kuuleminen

Hiljaisuus voi olla ahdistavaa. Sen mielellään täyttää äänillä, ja varsinkin jos elämä ennen tätä uutta aikaa on ollut menevää.

Kun hiljaisuus iskee, se voi ahdistaa, se voi aiheuttaa ahdistusta, paniikkia..ja sitten jossain vaiheessa kuulee sen: oma äänen kaiken melun alta. Se ääni on voinut yrittää saada itseään kuuluviin jo aiemmin, mutta ei ole ollut aikaa kuunnella.

Joskus se yrittää kiljua: olet jumissa rutiineissa!!!! Päästä irti, kokeile, toteuta, haaveile! Hiljenny. Se on voinut oireilla unettomuudella, ahdistuksena, ihmetyksenä ja vaikka riittämättömyydellä… kun jokin osa puuttuu. Oma ääni itselleen puhuttuna.

🙋‍♂️Täällä vasta opetellaan kunnolla kuuntelemaan, mutta kuunnellaan kuitenkin! Ei aina niin helppoa, kun se nykyinen ääni ei välttis ole tyytyväinen siihen mitä oli. Eli… kun itseltään vaati kaikenlaista kysymättä miksi, niin nyt tämä ääni haluaa tietää, että miksi vaadit, onko hyvä sinulle ja jos on, niin toteuta.

Kuulostaako hassulta? Hmm… koitan antaa esimerkin. Taasen liikunnasta, kun se on vaan helponta. Eli, olen treenannut 5v…ylikin, tavoitteellisesti. Alkuun meni tosi hyvin ja täysillä, sitten tuli outo vaihe: ei olisi a)kiinnostanut b)jaksanut. Elämässä tapahtui paljon koko ajan, ja treenaaminen ei vain tuntunut niin tärkeältä…silti väkisin menin. Tiesin, että jollain tasolla katuisin, jollen mitään tekisi.

Kun takana oli jonkin aikaa rikkonaisia aikoja, vähemmän treeniä ja intoa… niin istuin alas ja mietin. Miksi treenaan? Koska haluan? Ei aina…mutta siksi, että jaksan ja koitan antaa kropalle voimaa. Eli terveydellisistä syistä. Välillä se on kuin lääke, joka maistuu pahalta, mutta vain otettuna tekee hyvän olon.

Jos rehellisesti en olisi keksinyt syytä ja olisi tuntunut enempi pakkopullalta…olisin lopettanut. Eli kuitenkin, kaiken negatiivisen fiilarin jälkeenkin se oli yksi tärkeä voimavara. Mutta niissä negatiivissa fiilareissa sitä ei heti tajunnut..

Eli välillä pitää pysähtyä, että näkee kunnolla. Niinkuin tämä aika pakottaa tekemään elämälle!

Ehken nyt on hyvä aika, kaiken ihmeellisen keskellä, uskaltaa kuunnella. Kuunnella itseään, tuntemuksiaan.. miettiä, miksi jokin ahdistaa? Miksi on suuri kysymys!

Haluaako kaikella kiireella pakoilla jotain, vai vaiko sitä sitten rakastaa kiirettä? Kunhan on itselleen rehellinen niin hyvä! Vain sinä/minä itse tiedetään se.

Nyt taitaa olla aika aamupuuron ja muiden juttujen, joten: hyvää päivää kaikille ❣

With love, Maarit

Like it? Share the love:

Vastaa