Keski- ikä tuntuu….miltä? Uudistumisen ihanuus

Miltä keski- ikä tuntuu? 

Alkuun ahdistavalta, jännältä, pelottavalta, tyhjältä, vanhalta, seinäruusulta, rupsahtamiselta…. Sitten noiden jälkeen mahdollisuudelta, omalta itseltään, vapaalta, vahvalta, seksikkäältä, tulevaisuudelta.






Olen aina sanonut, että ihmisen elämä on mahtavaa aikaa uusiutua niin monta kertaa, kun on vaan tarvis. Itselläni asiat ja se, miten näen itseni menevät ikään kuin sykleissä: ensin tulee ahdistus, tunne että muutos tulossa, alkuaskeleet muutokselle ja sitten se muutos. 
Aiheena voi olla ihan mitä vaan: oman itsensä näkeminen uudessa valossa, oppiminen, tajuaminen, hiustyyli…ihan mitä vaan. Jos ihminen olisi ihan valmis joku päivä niin aika tylsää se olisi, kun ei olisi mitään odotettavaa, mitään jännää edessä. 
Itse taidan uudistaa, tai voisiko sanoa, kasvan, aika useasti. En jaksa peitellä sitä enää, ja välillä siitä saan ehken kuvan, että totaalinen tuuliviirihän tuo on! Vaan itse ajattelen siitä enempi niin, että kasvan ihmisenä, opin uutta että laajennan näkemyksiäni. Aika mahtava fiilis tajuta, että niitä hassujakin unelmia kohden voi oikeasti mennä! 

Keski- iässä pitää olla jo valmis tapaus. 

Miksi? Sama oikeus tässä iässä on vieläkin etsiä itseään, tutkia, mennä, olla… elämän mankeli on niin hassu, että se heittelee laidasta laitaan eitä ja jos on tarkkana niin voi oppia jotain itsestään sekä muuten ympäristösään! Onko siihen tyytyväinen, mikä haluaisi lisää ja mitä ei halua siihen.
Nämä havainnot olen tehnyt nyt viimeisinä viikkoina tässä ihmetellessäni elämän menoa ja itseasiassa niinkin ”tylsällä” tavalla kun aina välillä meditoimalla. Pysähtymällä kuuntelemaan. Kuulostaa ehken boring- jutulta ja itsekin joskus ajattelin, että just….mutta mutta. Olen yrittänyt kuunnella sitä ihan sisintä itseäni jättäen kaikki muut uskomukset ikäänkuin rannalle ja vaan tarkkaillut. Eli muut uskomukset ovat niitä, jotka ovat jo pinttyneitä tapoja, ajatuksia joko oman itseni luomia tahi ulkomaailman tuomia. 
Miten olen määrittänyt itseni on toki ollut pohjana se totuus, mutta on siellä sellaisia juttuja, joista en ole kehdannut puhua, ”tässä iässä”. Haaveita, ilon aiheita, tulevaisuuden juttuja. Olen ajatellut että ehkä sitten vaikka ensi elämässä? 

Mitäs jos, tässä elämässä kuitenkin?


Sisäinen rauha on itseasiassa sekä samalla vaikea että helppo homma löytää. Pitää vaan olla ihan ylirehellinen itselleen. Uskoa omaa sisintään, kunnolla, ja toteuttaa. 🙂 Olen vaiheessa kuuntelen.

Musta on ihan mielettömän ihanaa seurata ihmisiä, jotka toteuttavat itseään tavalla tahi toisella. Hyppäävät pois jostakin aloittaakseen toisen, oman juttunsa. Tai jatkavat vaikka vanhalla ja lisäävät siihen mausteita. Tai..jos ovat löytäneet juttunsa, niin se intohimo asiaa kohtaan on niin magee juttu katsoa!


Tee omat säännöt, ja jos siltä tuntuu niin riko ne! Oma elämä, oma lupa 🙂



Keski- iässä on ihan mahtavaa olla!


Itse olen tässä ollut muuten jo kuukauden verran meikittömänä, kun en ole vaan jaksanut meikata. Rakkaus meikkeihin on tietty <3 mutta jotenkin oli fiilis katsoa itseään niinkuin olen. Hahmottaa ja tottua katsomaan itseään. Tietty sekin, kun täällä on kasvimaita yms hoidettu niin ei ole tullut meikkiä laitettua, ja jos välillä kaupan puolelle niin about risut päässä menty….lady- look? 

Kuulostaa ehken aika..ööh…luonnonlapsitouhulta, mutta korkkarit ovat kuuluneet niiden risujen kanssa, joten ei sentään ihan taantunut! Älkää pelästykö siis sitä :D. 

Pari vinkkiä, miten kuunnella itseään: 

  • Etsi rauhallinen paikka ja vaan ole. Kuuntele ajatuksia ilman, että yrität vaikuttaa niihin
  • Mitä tulee mieleen. älä torppaa tai tuomitse
  • Katso asioita uudelta kantilta, ikäänkuin olisi ihan uusi tapa/tavara/mikä vaan
  • Pysähdy hetkeen. Katso, mitä tapahtuu ympärillä, kuuntele ja tarkkaile
  • Ole rehellinen itsellesi, älä pelkää muutosta
  • Haaveile, mitä tekisit jos voisit
  • Mitä, jos voisit tehdä mitä haaveilet?
Toivottavasti näistä oli jotain jeesiä, ideaa sinne myös? 
Ihanaa päivää kaikille!
xoxo
Like it? Share the love:

6 thoughts on “Keski- ikä tuntuu….miltä? Uudistumisen ihanuus

  1. Täällä kyllä kipuillaan, omanlaista vuoristorataa, mutta ne kaikki tunteiden ääripäät ovat loivempia. Mutta välillä ahdistaa niin sikana ja itsellä se kyllä juontaa omasta tarpeellisuuden tunteesta. Mutta välillä on juuri taas sellainen olo, että ihanaa kun ei tarvitse välittää mitä muut ajattelee vaan kulkea omia polkujaan.

    Uskon, että kipuilu jatkuu kyllä ja valmista ei tule, mutta ehkä koko ajan loivenee myrskyt.

    Jos ahdistaa, niin metsään lenkille, se auttaa aina.

    Ihanaa uutta viikkoa. <3

  2. :a Ihan totta Tiia, vuoristorataa on tämä aika. Ymmärrän tuon oman tarpeellisuuden tunteen, varsinkin ehken voisin sanoa, että äitinä vielä vahvammin. Itse myös elämän rajallisuuden ajatuksia välillä, mutta niinkuin sanoit: metsälenkki auttaa!

    Voimia paljon sulle ihanuus, kohdataan myrskyt ja iloitaan tyynestä hetkestä!

    Ihanaa uutta viikkoa sinne myös <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *