Thoughts and life

Joulun jälkeen- fiilareita, kun läheinen saa jo toistamiseen koronan ja katse tulevaisuuteen🎀

Hassu kuvakulma Veijo- pojasta🤭❤️

Joulun taikaa ja rentoilua

Mites siellä meni Joulu? Ja piti kirjoitella aiemmin jo, mutta kerron myöhemmin tässä postauksessa, miksi en vaan jaksanut kirjoittaa…

Täällä laitettiin sitten todellakin hetken mielijohteesta “koristeöverit”😅 Meillä yleensä on ollut aika maltillista menoa ja kuusikin oikeastaan saanut hopean väriset “vaatteet”. Muutama kynttelikkö ja pihalla enemmän valoja, siinähän sitä.

Nyt sitten… 23.12…sain sätkyn: kun on ollut vaikea vuosi niin bling blingiä lisää vaan tupa täyteen!

Nämä tontut on isäntä tehnyt luultavammin todella nuorena. En voinut tarkistaa ikää, kun anoppi on hoivakodissa aikas omissa muistoissaan..mutta tästä omasta ikäluokasta varmaan moni muistaa leikelleensä näitä punaisesta kartongista ikkunoihin ennen joulua? 🥰

Aikas tunnelmallista, vai mitä? 🤭💕

Toki tähänkin saa jotain pistettyä..helminauhaa kera punaisen blingin ja seppeleen🎀

Tämän vuoden kuusipuu, ja tuo pyssy on koriste siis..ei oikea 😅 Sille on oma tarinansa, mutta en sitä tähän nyt sekoita.

Ja laitettiin pesä pikkulinnulle…🎄

Näissä tunnelmissa menikin sitten joulun aika 🥰🎀

Jos vielä yksi…laatikko…😅 näitä tuli syötyä ihan kiitettävästi tänä jouluna!

Näistä tunnelmavaloista tulee niin mieleeni lapsuuden joulut, kun omassa huoneessa tällaiset olivat. ☃️ En edes muistanut, kuinka ihana fiilis ja valo näistä tuli ympäristöön! Olivat raasut piilossa varastossa…nyt totaalilempparit ikkunassa!

Siinä siis meitin joulua kuvina. Ruokia en kuvaillut, kun luulisin että jokaisella ne omanlaisensa…ja ok, en viitsinyt kiusia miestä sillä, että luuri kädessä heiluisin pöydässä. Mutta juuh, ruokaa oli ja onneksi on taas vuosi seuraavaan kinkkuun 🍖🙏🤦😅

Hiljaisuuden syy; läheinen sairastui toisen kerran koronaan ja huoli suuri🙏❤️

Eli yksi läheisimmistä ihmisistä asuu Lontoossa, ja on jo about puoli vuotta takaperin käynyt tuon taudin läpi. Jätti silloin jo jälkensä, ja nyt sitten iski vol2. Vasta-aineet siis riittivät nippanappa tuon puoli vuotta!

Jotenkin tämä iski itsestäni ilmat pihalle hetkeksi. Ensin tietty huolena, että miten rajuna tämä nyt sitten tulee toisella kiekalla…sitä tässä seuraillaan…huh…

Sitten tuli sellainen toivoton olo. Kun mietin rokotuksia.. jollei itse sairaus tuon kauempaa suo vasta- aineita, niin miten tuo rokotus sitten pelaa? Eli, onko senkin kesto vain hetkellistä… ja jos niin keretäänkö kaikki halukkaat rokottamaan niin, että 70‰ väestöstä olisi suojaamassa loppuja? Ja…mitäs, jos tuo virus oppii ja vaan kehittyy ja sille ei voi mitään….

Noin niinkuin aika rajuja ajatuksia, mutta kuten kirjoitin…perusterve nainen, joka on ammatiltaan hoitaja…ja tämä tauti iski totaalisesti sängyn pohjalle. Voin sanoa, että tämä nainen on käynyt montaa läpi ja tämä vissiin on pahimmasta päästä. Jos joku tulee sanomaan, että normi nuhakuume tms minulle…ei vakava… niin pieni kärähdys on tosiasia. 🤯

Ainoa, mitä nyt vissiin voi tehdä, on kädet ristissä toivoa, että olo ei pahene. Ettei tarvitse lähteä sairaalaan. Että se ei tee pahempaa damagea keukoissa… eikä muodosta keuhkokuumetta… ja että hapenottokyky paranee… 🙏🙏🙏❤️

Katse tulevaisuuteen mars!

Elikkäs, tuon edellisen fiilarin kautta seuraavaan. Kun aikani sitä murehdin ja mietin, niin huomasin taiteilevani terällä; luovutan tai menen eteenpäin.

Niinkuin totesin, olo oli kuin joku olisi iskenyt ilmat pihalle hetkellisesti. Mutta jotenkin…kuitenkin…jostain sisältä ääni sanoi: ole kiitollinen.

Niin. Juuri nyt ollaan terveitä. Kotona kaikki hyvin. On treenit, rakkaat, koti. Vaikkakaan ei voida tapailla sukulaisia, on silti eri tapoja pitää yhteyttä. Voisi olla huonomminkin! Voisi olla, ettei enää olisi näitä läheisiä, joiden kanssa pitää yhteyttä. Tahi terveyttä… kotia..

Tästä kumpusi sellainen olo ja focus siihen, että pitää vaan tehdä töitä itsensä kanssa ja oman kuntonsa eteen, että jaksaa taas tulevaa.

Kukaan ei tiedä ensivuodesta, mitä siellä on odotettavissa. Ei tiedetty viimevuonnakaan vielä tästä vuodesta!

Jospa tämä seuraava vuosi olisi jo asteen helpompi…ja jollei, niin se pitää sitten vaan jollain tapaa jaksaa! Niin kauan kun on elämää, on toivoakin.

Myönnän, että se helpompi olisi kaikin puolin kivempi ja ikävä vähän kaivertelee ihmisiä kohtaan jo…mutta…nyt pitää vaan mennä tilanteen mukaan… mitä se sitten vaatiikaan.

Itse ajattelin, että ensi vuonna olisin taas sen kokoinen, kun olin aiemminkin🤭 Vaikka maailman meno on hullua, niin saa olla tavoitteita ja haaveita kuitenkin! Oikeastaan…ne voivat olla kantavia voimia jopa.

Uudenvuoden lupauksia en ole tehnyt moneen vuoteen, enkä tee niin myöskään nyt.

Mutta mitä aion tehdä enemmän, on ottaa itseäni enemmän huomioon. Tarkoittaa siis hemmottelupuolta. Sekä sitä sisäistä puhetta, jonka pyrin muuttamaan positiivisemmaksi… eli olemaan kivempi itselleni kaikin puolin! 🌹

Mites siellä, teettekö lupauksia? Vai onko jotain rituaaleja, joita suoritetaan sitten uutena vuotena? 🎆🎉

Nyt toivottelen oikein hyvää uuttavuotta ja vuotta:

Olkoon se pikkasen helpompi meille kaikille 🙏❤️🥰

With love, Maarit

Like it? Share the love:

Vastaa