Hyvinvointi Thoughts and life

Jotain muuta kun koronaa: tervetuloa treenit ja terveellisempi elämä

Ihanaa aamua <3

Kun kaikki romahti ja jäi rempalleen

Ahdistus, tunnesyöminen, treenien tuntuminen turhilta… nuo ehken kuvaavat viime aikoja. Vaikkakin olen aika väkisin pitänyt edes jonkinlaista rytmiä päällä liikunnassa, ruokavaliossa nope. Osittain juu, mutta suuri kuva= nope.

Tämä sekä välillä helpotti oloa, mutta suurimmaksi osaksi kalvoi sisintäni, tuntui luovuttaja- fiilikseltä! Ja ei ole kyse siitä, että pakko. Eikä ole millään tavalla liitännäinen ruokaongelmiin siinä suhteessa, että terveellinen elämä jäi pakkomielteeksi! Olin vain tyytyväisempi aiemmin omissa nahoissani.

Kiloja tuli, ja vaikkei ehken niin dramaattisesti kuin se omakuva antoi ajatella peilin kautta, mutta muutos oli/on tosiasia. 10kg ja sillä sipuli.

Tästä siis lähdetään taas oikeaan suuntaan, ilman valmentajaa 🙁 alkoi pidempi tauko sunnuntaina, valmennusta kesti 5,6v ja totaalisen outoa olla “yksin”.

Mutta mutta, tietoa ja taitoa on kertynyt, joten eipä siinä kun aloitetaan taas oma normi elämä= ruokaa terveellisemmin ja treenit tavoitteelliseksi!

Ok, aika omalaatuiset vermeet 😀 mutta fiilis oli tuossa kuvassa mieletön, onnistuja! Ja sanoisinko, että aika hyvällä mallilla tuo kropan rakentaminen. Eikä nyt ole tarkoitus siis sanoa, että tuo on se, joka onnen tuo….tietyt kilot ja rasvaprosentti. Ei, tässä olin vain fiilarilta enempi oma itseni ja siihen haluan takaisin. Jotain tavoitteita on hyvä olla! Jokaisella ne omansa. Tämä/nämä ovat ne omani.

Ruokavalion perustana tietty ruoka

Itse en valitse nopeaa diettiä, ketoa tahi vhh:ta. Haastattelua Iltalehdessä syystä, miksi ei. Oma kroppa ei tykkää eikä kestä sitä. Enkä tykkää rajoittavista dieteistä ollenkaan, siinä suhteessä ehken “laiska” ;D

Tämänpäiväinen aamupala: leipää, kananmuna, kinkkua , juustoa ja vähän paprikaa. Kaffea ja vitamiineja. 👌💪

🔥Eli hiilareita, protskua ja rasvoja. Aika normia ja ehdottoman simppeliä. Helpottaa sekä kotona kokkailussa sekä laskelmallisesti huomasin, että suht edukkaaksi saa ruokalistankin tehtyä!

👌 Omalla kohdalla ruoka ei ole se hirviö. Se on oikeastaan elämän perusteita sekä bensaa jaksamiselle. Mikä meni mettään itselläni, oli valinnat. Herkut löysivät takaisin suuhun, rasvaisuus ruoassa oli suurempaa jne jne..määrät isompia.

🎯 Dietissä on tärkeää tietty seurata, miten se lähtee toimimaan. Eli, puntaria, keskiarvoja ja viilaamista. Pitää osata myös sitten jossain välissä lisätä ruokaa, kun a) tavoite saavutettu b)huomaa, että liian vähät kalorit pitävät olon totaalisurkeana…..eli, ei liian pieneille kaloreille! 🔥

💪 Aloitus itselläni on siinä 1800kcal/pvä. Se oli tuossa voimailun parhaimpina päivinä 2600kcal/pvä, ja toki tuo on syksymmällä taas tavoitteena= oma paino hallinnassa ja takaisin voimailuun. Molempia kun ei ole hyvä yhdistää, ensin rasvanpoltto ja sitten seuraavaa tavoitetta kohden!

Liikunta

Se pitänee–pitää! Saada taas säännölliseksi sekä suunnitelmalliseksi. Pysyä siinä suunnitelmassa ja toteuttaa. Ainoa treeni on tehty treeni. Näinhän se menee.

Ai että, kun on ikävä tuota minää! Mutta ei se ole kadonnut…se oli jumissa kaikesta maailmallakin tapahtuneesta! Niinkuin varmaan monella muullakin saattoi tapahtua niin.

Onneksi on valmennusvuosilta monta eri treenisuunnitelmaa ja tietoakin jo, niin helpottaa. Ajattelin ottaa käyttöön sellaisen alkuaikojen ohjelman, jossa enemmän on painotettu rasvanpolttoon= pienemmillä painoilla ja toistoja enempi. Salilla siis.

Aerobiset ovat pysyneet koko ajan hyvällä mallilla, kun rakkaus kuitenkin liikkumiseen ja luontoon ovat suuret. Koirien kanssa lenkille, hermolepoa juoksemaan metsään… ah, mahtavuutta! Siinä ei siis tarvitse muutosta tehdä 🙂

Miten heräsin tähän kokonaisuuteen?

Meillä oli yhdellä koiralla maanantaina operaatio. Kemiallisen kastraation implantin vaikutus alkoi vähentyä ja oli siis aika..hmm…snip snip pallit pois. Kun talossa on 6kpl koiria ja sitten tietty haisee erilaiselta alkuun, toinen on raasumpi haavan takia yms, niin lauma käyttäytyi eri tavalla häntä kohtaan. Tasoittuu kyllä, mutta alkuun vähän työläämpää; pitää saada olla rauhassa ja pihallekin yksin. Kun kaikki muutkin haluaisivat tietty sekaan!

Potilas <3 Veijo

Eli aika pitkälti järkkäämistä, soveltamista, hoitamista ja tietty aina on huoli, kun nukutetaan!

Eilen tiistaina aika väsyneenä otin sitten yhden koiran, Väinön narun päähän ja laahustin happihyppelylle. Kaiken jälkeen oli fiilis, että happea kiitos!

Ulkona ihana ilta, linnut lauloivat ja ilta- aurinko lämmitti. Ruoho on vihertävämpää jo, ja aika hyvä fiilis hiipi mieleen.

Aivan puskan takaa, ja kaiken väsyn jälkeen iski fiilis: I`m alive! Siis… tuli niin uskomattoman hyvä ja elämänmakuinen olo! Olen elossa. Ajat ovat mitä ovat, mutta olen elossa. Vaikea kuvailla, mutta sellainen uskomattoman positiivinen ja vahva olo iski! Ihan kulman takaa….huh!

Tässä vaiheessa kirjaimellisesti hypin ja pompin itsekseni, samalla toistaen: I`m alive, Väinö! Me ollaan! Jes! Kuulostaa…noh, ymmärrän, hullulta, mutta se oli vaan niin uskomattoman voimakas fiilis että oli pakko pomppia! 😀 Ja tässä tilanteessa tajusin: voin tehdä sen taas, ottaa elämäni takaisin. Voin toteuttaa unelmani, vaikka maailma makaisi miten. Elämä on suurempaa.

Elikkäs, tästä aloitellaan taas ja näillä mennään. Ollaan elossa, eli elämä jatkuu!

Toivottavasti siellä on kaikki ok, ja kaiken myllerryksen keskellä olette löytäneet iloja ja suuntaa eteenpäin! 💖

With love, Maarit

Like it? Share the love:

Vastaa