Iltalehden haastattelu ja stressin käsittelyä; Jon Kabat- Zinn ja olet jo perillä

Vai onko? Ja jos on, mitä tehdä asialle?

Iltalehdestä hei!

Ihana toimittaja Iltalehdestä oli lukenut bloggaukseni ketokokeilusta, ja pyysi haastattelua asian tiimoilta. Tottakai, huomasin vastaavani, koska se, että saisin jollakin tapaa infota/auttaa sitä pientä ryhmää keille ei ketoilu sovi: et ole yksin!

Itseäni närästelee yleisesti ottaen sellainen tapa/ruokavalio/mikävaan, että tämä on ainoa oikea. Kun usein se ei vaan näin ole. Aina tulee uusia tutkimustuloksia, uusia “guruja”, uusia trendejä… ja kuinka moni niistä pidemmän päälle on haitallisia meille? God knows…

Se oma pointtini tässä olikin juuri: kuuntele itseäsi ja niitä merkkejä, joita kroppa lähettää. ?

Linkki tuohon tekstiin on: https://www.iltalehti.fi/ravinto/a/f7cc23cd-9d2d-4def-8894-4a2ffd390170 jos haluat vaikka kurkata.

Sitten stressin käsittelyyn

Tästä on tullut nyt viimepäivinä vallitseva omakohtainen haaste ja kiinnostuksen kohde. Kun on tilanne, ettei voi ikäänkuin mennä tilannetta karkuun, vaan pakko maltillisesti odotella ja katsoa vaikkakin kroppa jo ilmoittelee hajoavansa…. mitä voi tehdä?

Itse menin hammasta purren alkuviikon, sisulla, tahdon voimalla ja tuloksena kroppa sekaisin ja totaalinen väsy. Oikeammin tätä tilannetta on kestänyt 5vkoa, mutta nyt se hetkellisesti otti uusia kierroksia ja pitäisi vielä hetki olla ns. löysässä hirressä.

Eilen sitten aloin oikein ajattelemaan. Mitä olen tekemässä? Ja ennenkaikkea: miksi reagoin näin, ja voisinko reagoida toisin?

En ole ikinä tykänny siitä, että kun joku toinen antaa hyviä…?…neuvoja: älä stressaa… sillä ei se ihmismieli niin toimi! Pitää etsiä toinen lähestymistapa.

Kun sitä stressiä ja tilannetta on; miten sitä voisi helpottaa itselleen?

Koklasin rentoutusappia puhelimella, jota olen yleensä käyttänyt. Ei…ei se mieli rauhottunut ollenkaan. Oikeastaan odotteli, että joko se 19min menisi, että voisi lopettaa… hyvä lähtökohta rentoutumiselle, vai mitä? ?

Olet jo perillä

Tätä kirjaa suositteli itselleni aikoinaan terapeutti Helsingissä, kun kärsin vaikeasta paniikkihäiriöstä. Ja sillä sain maadoitettua itseäni enemmän kuin millään muulla.

? By Jon Kabat- Zinn. Tietoisen läsnäolon taito.

Arvatkaapa mitä? Perimmältään kyse on tästä: Minne tahansa menetkin, siellä olet. Mitä tahansa päädyt tekemään, päädyt tekemään juuri sitä. Mitä tahansa ajattelet juuri nyt, juuri se on mielessäsi: Mitä tahansa on tapahtunut, se on jo tapahtunut. Tärkeä kysymys kuuluukin, miten aiot suhtautua siihen; toisin sanoen; “Mitä nyt?”

Ote kirjan johdanosta. Ja myönnetään, että aikonaan tämä meni ohi ja ylitse niin että vihelsi. En vaan tajunnut. EN sitten millään!

Kirja on ollut kaverinani varmaan toistakymmentä vuotta jo, ja nyt vasta oikein tajusin, että mitähän tuo voisi tarkoittaa….?‍♀️ Pitkät piuhat!

Se ei tarkoitakkaan, että ajelehdin tässä tilanteesta toiseen ja mitä tapahtuu, niin tapahtuu. Ja vaikka tapahtuu niin…ööh…. kellutaan vaan! Ei, vaan itse tulkitsen tuon niin, että se tilanne, jossa olen…niin olen. Se pitää vaan nyt hyväksyä.

❣ Koklasin harjoitusta: “kuoleminen” tähän hetkeen…eli kertakaikkiaan makasin ja kuuntelin kaikkea ympärilläni niin etten yrittänyt vaikuttaa mihinkään: en tilanteisiin, en tunteisiin, en mihinkään. Ihan kuin minua ei olisi…mitä kuulen? Ja mitä tunnen…. Vain olin ja kuuntelin tätä hetkeä… oikeaa nykyhetkeä. ❣

Sitten se kysymys: mitä nyt? Aika usein mieli on joko menneessä tahi tulevassa. Sitten kun…kun joskus oli… kun tästä selviää…. mitäs jos selviää juuri nyt tässä? Eli…on tässä hetkessä… ja katsoo omaa toimintaansa, reagointiansa…ja voisiko sille jotain tehdä? Kun tilanne on tämä, se handlataan.

Kuulostaako utopialta?? Voi kun saisit kiinni vähän tästä… itse oivalsin jotain, mutta niin hauraalla pohjalla, etten oikein osaa selittää järkevästi.

Koklataan antaa esimerkki. Kun nyt viimepäivät nuo koirulit ovat antanteet murhetta sen testosteronijutun kanssa, josta kirjoitin viime bloggauksessa, niin olen kovasti koittanut pitää kaikki käsissäni, kaikki langat, yrittänyt ennakoida tulevat vaarat, menneet probleemat, kodin, portin, jonka toisella puolella toinen uros, toisella toinen..ja siirtelen kuin shakkinappuloita. Olen siis kuluttanut itseni kaiken huomioisella ja varmuudeksi vielä tulevaisuudenkin. Ja koko homma meni siihen, että ennakointi jäi päälle., kulutti loppuun ja esti näkemästä oikeasti tätä hetkeä. Näin vain suorittamisen, onglemat.

Kun sitten koklasin ottaa nykyhetken niinkuin se on…. hengittelin muutaman hengenvedon ja vain kuuntelin… jotenkin pääsin takaisin jostain aivosumusta tähän hetkeen ja niihin hyviin asioihin: perheeseen.

Ei nuo asiat ole minun vastustajia, ei mörköjä tms. Ne ovat vain omat koiramme, joilla on hetkellisesti vähän eri meininki ja mulla on tilanne hallussa. On ollut kokoajan, mutten ole nähnyt sitä. Ei ole mitään hätää!

Ei mun tarvitse hallita kokoajan, ei suunnitella…voin ottaa välillä ihan rauhallisesti…katsoa ulos ilman, että näen potentiaalisia uhkia.. ja kun olen tässä hetkessä, voin vaikutta myös helpommin seuraavaan hetkeen. Mitä päätän nyt, on seuraavassa hetkessä se mitä teen.

Äht..kuulostaa kyllä aika hassulta, mutta siis: jos on mukana juuri nyt elämässään niin vaikuttaa paremmin tulevaan. Ei siihen, mitä luulee tulevan, vaan siihen mihin itse vaikuttaa…ainakin reagtiollaan, ja sillä, miten siihen suhtautuu.

Juuri nyt, tässä hetkessä… olen ja hengitän.. olen kotona ja hengissä, omalla tielläni, omalla polullani.

Kirja, jolla on rauhoittava vaikutus. https://www.adlibris.com/fi/kirja/olet-jo-perilla-9789525534139 12.90€ Adlibriksestä. Jos kiinostaa 🙂

Tietoinen läsnäolo: nykyhetki niinkuin se on. Oma elämä. 🙂 tästä on tosi hyvä jatkaa oivalluksia, vastahan tässä pintaa raapaistiin.

???

Nyt toivonkin, että sait jotenkin kopin näistä hauraista oivalluksista ja oikeasti suosittelen tuota kirjaa, jos kärsit stressistä, levottomuudesta, ahdistuksesta…

Ihanaa päivää sinne!

With love, Maarit

Like it? Share the love:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *