Thoughts and life

Haaveita ja mahdollisuuksia; keski- ikä

Värejä elämään!

Verhot pois silmiltä ja eteenpäin!

Noniih, olipas otsikko! Mutta omalla kohdalla niin totta. Vaikkakin tuntuu välillä, että kyllä tässä ollaan noin niinkun ajantasalla, mitä omassa päässä tapahtuu niin…eipä sitä kuitenkaan olla! 🤔

Tämä on ehken se ihmisyyden ihaninta antia: huomioida, kasvaa ja toteuttaa!

Kävin tässä pari päivää takaperin ajatusriihen itsteni kanssa, ja mietin… syviä asioita. Ensin piti hoksata se, että jos toisen unelma nuoruudessa oli jokin, niin vaikkakin se on ikäänkuin kuorena kantanut myös omaa kehitystä pitkän pätkän nuoruudessa…. se ei ollut mun unelma, kuitenkaan.

Eli. Kun me ystävän kanssa aikoinaan kierrettiin baareja…yökerhoja ja klubeja…ideana oli, että ammattitanssijaksi. Oli muuten aika lähellä ja realistinen mahis siihen! Jopa Hypeen! Mikä torppasi… niin. Tuota ihmettelin monta kertaa…meillä oli hyvät mahikset vaikka mihin ja “kuuluisuuteen”, mutta ne kaatuivat järestään…kerta kerran jälkeen.

Omalla kohdallani taitaa syy olla simppeli: en oikeasti halunnut sitä. Nonniih, nyt sen sanoin! 🤗 Jotenkin halusin vain mennä piiloon, kuitenkin, ja tehdä hommia enempi omissa oloissani ja en esillä. Mutta, sellainen “rooli” jäi päälle, kuitenkin, ja se esti näkemästä omaa minuuttani täysillä. Sen puolen, joka on enempi minua, kuitenkin.

😀 minä

Keski- ikäisenä uusiin tuuliin taasen

Nonniih, sitten siihen aiheeseen: nyt. Olen soutanut ja huovannut jonnin verran itseni kanssa siitä, mistä oikeasti tykkään.

Kun valmennus loppui niin aika jännä fiilis iski; mitähän nyt? Omaan makuun en ole niin kireässä kunnossa kun haluaisin. Tuokin on jännä ajatus itselleni; olen siis oikeasti sitä mieltä, että tykkään lihaksista. Hullua? Voisi olla hullumpiakin juttuja 😅

Vertailin eri nettiruokavalioita treenin tueksi ja rasvanpolttoon.. ensimmäinen oli hyvinkin ymmärtäväinen ja joustava tapaus. Miellyttävä, sanoisin. Toisille oikeinkin hyvä, minulle? Hajuton ja mauton. TÄH? Mietin itsekseni, miten voin näin kelailla hyvästä tyypistä?

Sitten se vaan kolahti; mun pitää saada enemmän. Raaempaa, hikeä, vaatia itseltäni enemmän, saada tehdä kunnolla töitä asian eteen. Se kuuluisa verenmaku suussa (ok, ja samalla kuunnella itseäni tietty)…

Tästä lähdetään liikkeelle 💪

Jokin…hmm… noh, siinä, että vaadin itsekuria ja töitä itseltäni niin on se, millä saan myös tyydytyksen tehdystä työstä. Ei niin, että voi sinnuu, ota nyt sitten suklaata ja rentoudu…ei. Nyt hanuri ylös ja lenkille akka! 😀 varmana jollekkin kauhistus tällainen ajattelutapa, mutta se oli jo 5v takaperin nautittavinta, ja kun olen himmaillut viimeaikoina, olen tuntenut oloni epämukavaksi..löysäksi. Ja en tykkää siitä fiilarista ollenkaan! Se ei ole minua. Se oli se suurin oivallus.

Nyt…sitten siis alkaen ensi maanantaista..olen mukana Bull´s all out valmennuksessa. Yhdestä muodosta siinä, diet- versiossa. Kääk. 😂

Ensin ajattelin, etten kerro siitä mitään, ennekuin olen hyvässä vauhdissa..mutta why not? Eli kyse on siis Bull Mentulan tekemästä valmennuksesta ja ruokavaliosta kera muutaman muun asiantuntujan.

Jo tuo nimi taitanee kertoa, että ei olla päiväkävelylle menossa!👀 Mutta juuri tuota kaipaan itselleni. Oman menttaalipuolen vahvistamista, raakaa duunia ja sitä fiilaria, että nyt olen ratissa, ihan itse.

Tottakai myös tuloksia odottelen vähän innoissani, sillä samalla katsotaan että mihin rahkeet riittävät ja todistan täten, että ikä ei ole este. JOS jotain haluaa.

Olen huomenna 49v ja matkalla parhaaseen minääni. Hei, jei! Keski- ikä ei ole sitten hullumpaa ja on jotain, mitä odotella! 🎁

Aika näyttää, mihin päädytään. Mutta suunta on eteenpäin kuitenkin!

Matka ja päämäärä

Molemmat ovat tärkeitä. Matkalla opin, päämäärässä nautin. Kun pistän itseni koville, saan myös tärkeitä työkaluja muihin elämän osa-alueisiin. Esim paniikkihäiriö. Se on vaan asia, jolle ei voi antaa periksi tai se vie sängyn pohjalle rypemään.

Voittamalla sekä vaatimalla siis luon itselleni sitä kovuutta ja vahvuutta, joita tarvitaan muuallakin elämässä. Ja voin kertoa, että paniikkihäiriön kanssa niitä on tarvittu… nimimerkillä sairaalasta elämään takaisin! 🙂

Eli kyse on siis suuremmasta asiasta, kun kiloista ja lihaksista; siinä on kyse itsensä voittamisesta sekä myös siitä vahvuudesta, jolla se palkitsee!

Nämä on jänniä asioita siinä suhteessa, että toiselle sopii niin paljon paremmin lempeämpi lähestymistapa ja toinen tarvitsee raippaa. 💁‍♀️

Molemmat ok, kunhan ne tosiaan ovat ne omat jutut!

Jännä fiilis, kun kävin tämän kaiken läpi päässäni niin palasia alkoi loksahtelemaan kohdilleen, ja fiilis on rauhallisempi… ei sellainen etsivä ja tuskainen. Tiedän nyt, kuka ja millainen olen ja mitä kaipaan. Raippaa. 😂

Vielä pari ajatusta keski- iästä

Ok…siinähän sitten olen, keskellä ikää, keski- iässä. Se kuulostaa sanana aika uhkaavalta, vai mitä? Hormonit heittelee ja menkat sohlaa. 💁‍♀️

En saanut enkä saa lapsia. Syy on jommassa kummassa, mutta sillä ei ole väliä; me ollaan tässä yhdessä! Se harmitti, ja tulee tietty mieleen välillä. Mutta onko se kaiken loppu nyt, kun “virallisesti” tietää, ettei mitään mahista enää? EI.

Se on vaan asia, joka pitää hyväksyä ja jatkaa elämää. Meillä on me, mulla on mut. Ja meillä on 6 koiraa ja 4 kissaa. 💁‍♀️😂

Ihmisenä olen silti Maarit, minä, joka syntyi 49v takaperin ja jolla elämää vielä edessä sen verran kun sitä on.

Keski- ikä ei määrittele kaikkea, jotkut asiat kuuluvat siihen tietty..niille, joille ei mitään voi. Hormonit jne jne…aika monelle kuitenniin voi jotain.

Keski- iässä ei ole pakko olla valmis…mielellään ei oikeastaan…muuten ei ole mielenkiintoa kehittää itseään, millään saralla.

Eli…eteenpäin vaan ja itseään kuunnellen! Kirjuuttelen välillä, että miten sillä treeni/diettihommelilla edetään… odotukset ovat korkealla kuitenkin!

🎊💥🎊

Ihanaa päivää ja fiilistä kaikille! Arskakin näkyy tuolla paistelevan, joten lämpöäkin taitaa olla tiedossa 🤗

With love, Maarit

Like it? Share the love:

Vastaa