Categories
Thoughts and life

Elämänhallintaa; olisitko oma inspiraatiosi?

”The future is wide open”

Elämänhallinta on suuri kokonaisuus

Näinhän se on, todella suuri. Siihen liittyy seuraavat asiat ja tunteet:

Kokonaisuus ja tunteet:

  • mielialan tai tunteiden hallinnasta
  • ajatusten hallinnasta
  • tekojen hallinnasta
  • halujen hallinnasta
  • sosiaalisten suhteiden hallinnasta

Ja kääk, kuinka paljon ja suuria asioita! Olen nyt lukenut/ kuunnellut muutamia inspiraatiokirjoja ja voimakirjoja. Oikeastaan totta puhuakseni, vähän ehken puuduin että aloin pettymään jossain vaiheessa… sisältö aika pitkälti samaa: kuinka nousin vaikeuksista, ja sinäkin voit! Tee näin niin voit hyvin. Olet vahva, ja onnistut. Hienoja lauseita! Ja ehdottomasti tarpeellisia!

Mutta… nämä kirjat maksavat aika paljon. Info on suurimmaksi osaksi samaa kaikissa, se konkreettinen siis. Ja luultavammin sellaista, joka on jo ihmisessä sisässä jollain tapaa. Onko sitten niin, että ikäänkuin lukemalla saa tukea omille ajatuksilleen ja vahvistuu? Vai on helpompi lukea muiden kokemuksia ja toimia niiden pohjalta?

Joskus nämä kirjat tietty toimivat tsemppinä, ja ovat todella hyviä siinä! Itselle tuli vaan välillä fiilis, että mikä minussa on vikana, kun en siltikään saa sitä hyvää flowta aikaiseksi?

Entäs jos olisitkin kuitenkin itse se oma tsemppikirjasi?

Ja tässä vaiheessa siis itse olen. Aloin ajattelemaan itseäni ja sitä tietomäärää, jota kuitenkin on sisälläni. Miksi ihmeessä sen käyttöönotto on vaikeampaa, kuin lukea kirjasta ja sitten toteuttaa? Jännä toimintamalli mielestäni.

Kun ajattelen näitä elämänhallinnan osa- alueita, niin ne ovat aika pitkälti valintoja, jokapäiväistä elämää.

Itsensä kuuntelu

Omat mielialat ovat seilanneet laidasta laitaan viimeisen 2kk aikana, samoin tunteet. Mihin turvauduin? Kirjaan, rentoutukseen ja pakoon omia ajatuksiani: ohjattuun meditaatioon. Eli pakenin omaa ääntäni ja koitin vaimentaa sitä kuuntelemalla muita.

Siinä ei ole mitään väärää! Nämä rentoutusharjoitukset ovat maailman parhautta rentoutumiseen!

Mutta huomasin itsestäni, että koitin vaimentaa sitä omaa ääntäni näin. Ja se oma ääni olisi kuitenkin halunnut tulla kuulluksi.

? Kokeilin ihan simppeliä keinoa purkaa ajatuksia: päiväkirja. Kaikki sinne ilman sensuuria ja se oma ääni kuuluviin.

? Pidin samalla parin päivän taukoa somesta, enkä kuunnellut kirjoja tahi lukenut artikkeleja.

? Aloitin päivän ihan vaan kahvilla, ilman läppäriä, kuuntelemalla. (yleensä aina katson lehdet yms)

Hiljaista. ❣ Ja sitten alkoi tulla niitä omia ajatuksia, tunteita, fiiliksiä, kipeitäkin. Näiden perään tuli ratkaisukeskeisiä ajatuksia, ja siihen perään vielä vielä se ajatus, että tiedän muuten jotain; oma elämäni ja olen vastuussa vain itselleni sen suunnasta.

Tietty siis perhe mukaanlukien, mutta henk.koht minä. Se aika, mikä on omaani, ne hetket, joita nipistän itselleni… mitä haluan lisänä tehdä… se on sitä omaani.

Vaikuttaako menneisyys nykyisyyteen?

Tämänkin muuten huomasin ihan kuuntelemalla itseäni, rehellisesti. Omalla kohdalla vastaus oli kyllä. Menneet kokemukset, tapahtumat, reagoinnit, uskomukset kotoonta.. kaikki vaikutti/vaikuttaa. Osa hyviä, osa valitettavasti taakkana.

Ajatusmallina: mitä joskus tapahtui, kun yritin jotain, tapahtuu nyt myös.

Eli, jos joskus yritin jotain ja se meni metsään, menee se siis nytkin. Tuo ajatusmalli on oikeastaan alitajunnassa enemmänkin, ei ihan päälimmäisenä. Enemmän tahattomana reagtiona. Kun niin kävi niin varaudun siis siihen uudestaan.

Tuo ajatusmalli on estänyt itseäni todella paljon ja monessa asiassa. Oma menneisyyteni, oikeastaan nuoruuteni, ei ollut millään muotoa maailman helpointa aikaa.

Samoin tapahtumat ovat muovanneet osan ajatuksistani ja huomasin niiden vaikeuttavan siihen, etten osannut luottaa ihmisiin. Tahi siihen, että riitän näin.

Eli, nyt siis menen omassa kirjassani: näin puran menneisyyden taakkaa ja uudistan katsettani tulevalle.

Konkreettisia askeleita päiviini:

Yritän ajatella itseäni (välillä siis) kirjana. Menneisyyttä, nykyisyttä ja unelmia tulevalle.

  • Katson peiliin ja moikkaan minua: mitä minulle oikeasti kuuluu nyt?
  • Mistä oikeasti pidät?
  • Mistä kaikesta olet selvinnyt!
  • Pyrin katsomaan asioita niin kuin ne olisivat ihan uusia, yrittäen jättää menneisyyden varjot pois asioista.
  • Kannustan peilistä näkyvää minää: tottakai voit!

Eli, otan muutaman minuutin päivästä ja tuijotan itseäni peilistä. ?Itserakas? Ei, vaan halu nähdä rehellisesti se ihminen, joka siellä on.

Huomasin myös sen itsestäni tuossa sometauolla, että se tosiaan alkoi pienellä…ok, vähän suuremmallakin kädellä muovaamaan minua. Insta- kuvat, hektisyys, halu saada seuraajia. En tajunnutkaan, kuinka paljon sellainen vei päivääni sekä mieltäni! Toki, jos joku vaikkapa lukee tätä blogia, niin se lämmittää ja paljon!

Mutta päätin, etten kilpaile muiden kanssa, en markkinoi tahi kirjoita kävijähakuisesti. Haluan kirjoittaa Sinulle, ilman mitään sitoutumispakkoa ja näin myös päästän itseni sellaisesta suorittavasta oravanpyörästä irti.

Nämä edellämainitut nimittäin vaikuttivat siihen, miten näin itseni ja miten toimin. Probleemaksi muodostui, että kun aloin muuttumaan ja kiinostuksen kohteet siinä samalla..olin jo ikäänkuin brändännyt itseni tietylle kategorialle. Huomaattani tein sen ja ihan itse.

Sellainen ristiriita oli ilmassa koko ajan ja en ehtinyt kuunnella itseäni.

Nyt ehdin, ja toivottavasti sinäkin❣

Huomaan, että voisin näköjään kirjoitella tästä koko päivän, ja oikeastaan raapaisin vasta pintaa. Parempi siis lopetella näihin tunnelmiin ja jatkaa toiste, muuten ei tätä jaksa millään kukaan lukea läpi! Huh.

With love, Maarit

Like it? Share the love:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *