Categories
Thoughts and life

Elämänhallintaa; olisitko oma inspiraatiosi?

”The future is wide open”

Elämänhallinta on suuri kokonaisuus

Näinhän se on, todella suuri. Siihen liittyy seuraavat asiat ja tunteet:

Kokonaisuus ja tunteet:

  • mielialan tai tunteiden hallinnasta
  • ajatusten hallinnasta
  • tekojen hallinnasta
  • halujen hallinnasta
  • sosiaalisten suhteiden hallinnasta

Ja kääk, kuinka paljon ja suuria asioita! Olen nyt lukenut/ kuunnellut muutamia inspiraatiokirjoja ja voimakirjoja. Oikeastaan totta puhuakseni, vähän ehken puuduin että aloin pettymään jossain vaiheessa… sisältö aika pitkälti samaa: kuinka nousin vaikeuksista, ja sinäkin voit! Tee näin niin voit hyvin. Olet vahva, ja onnistut. Hienoja lauseita! Ja ehdottomasti tarpeellisia!

Mutta… nämä kirjat maksavat aika paljon. Info on suurimmaksi osaksi samaa kaikissa, se konkreettinen siis. Ja luultavammin sellaista, joka on jo ihmisessä sisässä jollain tapaa. Onko sitten niin, että ikäänkuin lukemalla saa tukea omille ajatuksilleen ja vahvistuu? Vai on helpompi lukea muiden kokemuksia ja toimia niiden pohjalta?

Joskus nämä kirjat tietty toimivat tsemppinä, ja ovat todella hyviä siinä! Itselle tuli vaan välillä fiilis, että mikä minussa on vikana, kun en siltikään saa sitä hyvää flowta aikaiseksi?

Entäs jos olisitkin kuitenkin itse se oma tsemppikirjasi?

Ja tässä vaiheessa siis itse olen. Aloin ajattelemaan itseäni ja sitä tietomäärää, jota kuitenkin on sisälläni. Miksi ihmeessä sen käyttöönotto on vaikeampaa, kuin lukea kirjasta ja sitten toteuttaa? Jännä toimintamalli mielestäni.

Kun ajattelen näitä elämänhallinnan osa- alueita, niin ne ovat aika pitkälti valintoja, jokapäiväistä elämää.

Itsensä kuuntelu

Omat mielialat ovat seilanneet laidasta laitaan viimeisen 2kk aikana, samoin tunteet. Mihin turvauduin? Kirjaan, rentoutukseen ja pakoon omia ajatuksiani: ohjattuun meditaatioon. Eli pakenin omaa ääntäni ja koitin vaimentaa sitä kuuntelemalla muita.

Siinä ei ole mitään väärää! Nämä rentoutusharjoitukset ovat maailman parhautta rentoutumiseen!

Mutta huomasin itsestäni, että koitin vaimentaa sitä omaa ääntäni näin. Ja se oma ääni olisi kuitenkin halunnut tulla kuulluksi.

? Kokeilin ihan simppeliä keinoa purkaa ajatuksia: päiväkirja. Kaikki sinne ilman sensuuria ja se oma ääni kuuluviin.

? Pidin samalla parin päivän taukoa somesta, enkä kuunnellut kirjoja tahi lukenut artikkeleja.

? Aloitin päivän ihan vaan kahvilla, ilman läppäriä, kuuntelemalla. (yleensä aina katson lehdet yms)

Hiljaista. ❣ Ja sitten alkoi tulla niitä omia ajatuksia, tunteita, fiiliksiä, kipeitäkin. Näiden perään tuli ratkaisukeskeisiä ajatuksia, ja siihen perään vielä vielä se ajatus, että tiedän muuten jotain; oma elämäni ja olen vastuussa vain itselleni sen suunnasta.

Tietty siis perhe mukaanlukien, mutta henk.koht minä. Se aika, mikä on omaani, ne hetket, joita nipistän itselleni… mitä haluan lisänä tehdä… se on sitä omaani.

Vaikuttaako menneisyys nykyisyyteen?

Tämänkin muuten huomasin ihan kuuntelemalla itseäni, rehellisesti. Omalla kohdalla vastaus oli kyllä. Menneet kokemukset, tapahtumat, reagoinnit, uskomukset kotoonta.. kaikki vaikutti/vaikuttaa. Osa hyviä, osa valitettavasti taakkana.

Ajatusmallina: mitä joskus tapahtui, kun yritin jotain, tapahtuu nyt myös.

Eli, jos joskus yritin jotain ja se meni metsään, menee se siis nytkin. Tuo ajatusmalli on oikeastaan alitajunnassa enemmänkin, ei ihan päälimmäisenä. Enemmän tahattomana reagtiona. Kun niin kävi niin varaudun siis siihen uudestaan.

Tuo ajatusmalli on estänyt itseäni todella paljon ja monessa asiassa. Oma menneisyyteni, oikeastaan nuoruuteni, ei ollut millään muotoa maailman helpointa aikaa.

Samoin tapahtumat ovat muovanneet osan ajatuksistani ja huomasin niiden vaikeuttavan siihen, etten osannut luottaa ihmisiin. Tahi siihen, että riitän näin.

Eli, nyt siis menen omassa kirjassani: näin puran menneisyyden taakkaa ja uudistan katsettani tulevalle.

Konkreettisia askeleita päiviini:

Yritän ajatella itseäni (välillä siis) kirjana. Menneisyyttä, nykyisyttä ja unelmia tulevalle.

  • Katson peiliin ja moikkaan minua: mitä minulle oikeasti kuuluu nyt?
  • Mistä oikeasti pidät?
  • Mistä kaikesta olet selvinnyt!
  • Pyrin katsomaan asioita niin kuin ne olisivat ihan uusia, yrittäen jättää menneisyyden varjot pois asioista.
  • Kannustan peilistä näkyvää minää: tottakai voit!

Eli, otan muutaman minuutin päivästä ja tuijotan itseäni peilistä. ?Itserakas? Ei, vaan halu nähdä rehellisesti se ihminen, joka siellä on.

Huomasin myös sen itsestäni tuossa sometauolla, että se tosiaan alkoi pienellä…ok, vähän suuremmallakin kädellä muovaamaan minua. Insta- kuvat, hektisyys, halu saada seuraajia. En tajunnutkaan, kuinka paljon sellainen vei päivääni sekä mieltäni! Toki, jos joku vaikkapa lukee tätä blogia, niin se lämmittää ja paljon!

Mutta päätin, etten kilpaile muiden kanssa, en markkinoi tahi kirjoita kävijähakuisesti. Haluan kirjoittaa Sinulle, ilman mitään sitoutumispakkoa ja näin myös päästän itseni sellaisesta suorittavasta oravanpyörästä irti.

Nämä edellämainitut nimittäin vaikuttivat siihen, miten näin itseni ja miten toimin. Probleemaksi muodostui, että kun aloin muuttumaan ja kiinostuksen kohteet siinä samalla..olin jo ikäänkuin brändännyt itseni tietylle kategorialle. Huomaattani tein sen ja ihan itse.

Sellainen ristiriita oli ilmassa koko ajan ja en ehtinyt kuunnella itseäni.

Nyt ehdin, ja toivottavasti sinäkin❣

Huomaan, että voisin näköjään kirjoitella tästä koko päivän, ja oikeastaan raapaisin vasta pintaa. Parempi siis lopetella näihin tunnelmiin ja jatkaa toiste, muuten ei tätä jaksa millään kukaan lukea läpi! Huh.

With love, Maarit

Like it? Share the love:
Categories
yhteistyöt

Pitkäaikainen stressi: oireita ja niiden purkamista. Diettiä ja treeniä

Kun ollaan taas muutoksen äärellä, reagoi kroppa monella tapaa.

Diettiruokavalion alku ja muutokset

Ah, ihanaa, nysse alkoi. ? Jotenkin ihana fiilin päästä taasen omaan normiin, eli treeneihin ja ”kurinalaiseen” ruokailuun. Tuo kuulostaa todella tylsältä, muttei itseasiassa sitä ole, ollenkaan!

Kun ruokavalio on suunniteltu tarpeeksi monipuolisesti, niin sitä on sekä helppo ylläpitää että myös soveltaa. Tarpeeksi kaloreita, että jaksaa oikeasti ja kannattaa lukea tuo artikkeli asiasta: http://www.protrainer.fi/blogi/varokaa-heikkoa-valmennusta/

Eli dietti ei tunnu dietiltä, vaan ihan normi syömiseltä. Hiilareiden painopistettä muutettu vähän, mutta kaikkea löytyy: hiilarit, rasvat ja protskut pakattuna normaaliin kotiruokaan.

Aamupalaa

Tuo ei ole sellainen perinteinen aamupala, jota olen tottunut syömään. Yleensä olen aloitellut puurolla ja hiilareilla, mutta hei..kaikkeen tottuu! Ja ei maussakaan ole huomauttamista ❤

Mutta oli vaikea huomata tässä myllerryksessä, että mikä se hyvä vaikutus on ja mikä johtui ruokavalion muutosesta.

Huomasin, että olen onnistunut kyllä oikein kunnolla sekoittamaan kroppani tuossa vuoden aikana.

Tästä pääseekin sitten seuraavaan aiheeseen, eli:

Pitkäaikaisen stressin vaikutukset prosessissa

Kaikki vaikuttaa kaikkeen, hyvässä ja pahassa.

Olen jo jonkin aikaa ”valitellut” stressistä, mutta näin se vaan on, että välilä on ajanjaksoja, jolloin tapahtuu kaikenlaista. Mielelläni kutsuisin näitä muutosten tuuliksi, ja alkua uuteen nousuun.

Mutta treenien ja elämän suhteen…ihmisen kokonaisuuden suhteen, kaikki vaikuttaa kaikkeen. Positiivinen vire vie nopeammin eteenpäin, kovassa stressissä pitänee muistaa, että myös kroppa on kovilla stressin yhteydessä. Siihen, kun lisäisi heti kovan dietin ja treenit niin…noh, näin kävikin ? Eli kroppa pisti vastaan, jostain piti hellittää.

Kevennetty viikko muuttui täyslevoksi, ja sitäkin jatkettiin muutamalla päivällä. Dietti alkupäivinä rennommin, samoin treenien aloitus. Ihan palauttavilla taas, ja pienillä toistoilla/painoilla. Kävely rennosti koiran kanssa. Siinä se, alkuun ja itseään kuunnellen.

Sen verran tuo stressi kulutti, että kävely keskiviikkona oli todella tahmeaa ja meinasi pohje krampata. Eilen lauantaina meni 5km jo ilman kramppeja ja vähän paremmin jalatkin olivat toipuneet.??

Omia merkkejä siitä, kun olisi pitänyt jo huomata päällä oleva stressi- tila

  • Pohje kramppaili väsymyksestä, vaikka ”vain” normi treeniä oli
  • Mieliala väsynyt
  • Leukapielet jumissa, kun hampaat tuli purtua yhteen oikein kunnolla yöllä
  • Turvotus, myös kasvoissa= kortisolia kropassa
  • Yöunet huonot
  • Rauhoittumien ei onnistunut tai sitten meni överiksi ja kokonaan sohvan oma
  • Päänsärkyjä
  • Mahakipua

Miten tämä kaikki purkautui?

Totaalisena romahduksena lauantaina. Eli siis kun yritti olla liian vahva ja liian kauan, ei helpottanut enää se, että yksi stressin aiheuttajista selvisi. Keskiviikkona iso huoli putosi harteilta, mutta normaalisti kun olisin rentoutunut niin nyt kireä kuin viulun kieli..päivien jälkeenkin.

Ihmettelin, että missäs se rentoutuminen ja palautuminen viipyy? Kun se olo oli kokoajan sellainen kuin ennenkin, vaikka asia oli jo ratkennut!

Eli oli jäänyt päälle sellainen suorittaja- minä, enkä saanut sitä millään pois. Kun päästiin lauantaihin, niin tiesin, että ollaan menossa kaupoille. Aamusta heti aivan itkuinen ja what ever- fiilis. Ruokaa tai ei, evvk. Soitin tädille, ja kun sattui kysymään asiasta, joka oli stressannut niin parkuhan siitä tuli.

Itseasiassa hautasin itseni negatiiviseen: lihonnut, väsynyt, en tarvitse mitään, not worth it- fiiis.

Tällä oli tarkoituksensa selvästi: kun vieressä on ihminen, joka tuntee niin automatkalla kotiin ikäänkuin pakotti puhumaan. Näin ei vaan voinut jatkua ja se huoli oli se päälimmäinen.

Hautasin itseni negatiiviseen fiilikseen, jotta pääsisin niin ”pohjalle”, että kaiken oli tultava ulos tai tukehtuisin siihen. Sen automatkan aikana purin koko ajatusmaailman, kuuntelin toista ja kotiin tullessamme olin väsy mutta hahaa, rauhoittunut.

Joskus on käytävä pohjalla nähdäkseen ylös.

Itsensä kuuntelemista ja rauhoittumista.

Tästä on hyvä jatkaa taivalta taasen uusiin tuuliin ja nähdä se valo tunnelissa. Myös liikunnan kannalta pääsee kunnolla vauhtiin taas, ja se oma ote omaan elämään vahvistuu.

Otan taas käyttöön asian, jonka jälkiviisaana olisin voinut ottaa jo aiemminkin: meditaatio, hengitysharjoitukset ja rentoutuminen. Jännä, kun nämä työkalut tuppaavat unohtumaan juuri silloin, kun niitä tarvitsisi käyttää!

Apuna meinaan käyttää https://www.calm.com/ appia, joka on ollut vuosien saatossa aika suuri apu. Todella monipuolinen, todella paljon eri juttuja ja eri juttuihin! Suosittelen koko sydämmestäni. Maksaa jonkin verran/kk mutta on todella hyvä apu.

Muutoin normaalia arkea takaisin; ruokaa, liikuntaa ja elämää. Tähän settiin sitten on hyvä lisäillä pikkuhiljaa muutakin, kuunnellen tietty omaa oloa ❤ Ja miestään.

Näissä fiiliksissä on aika kiva viettää sunnuntaita, ja pikkuhiljaa orientoitua uutta viikkoa kohden.

Mitä keinoja siellä on tällaisiin elämänvaiheisiin? Kerro ihmeessä, niin saadaan lisää työkaluja pakkiin!

With love,

Maarit

Like it? Share the love:
Categories
Outfits treenejä ja ajatuksia siitä

Updating my mindset, negatiivisesta positiiviseen ajatteluun

Aika palata takaisin omalle polulle.

Mikä on se oma polkuni?

Myönnetään, olen ollut vähän hukassa treenien suhteen ja oikeastaan kokonaiskuvankin kanssa: mitä haluan ja mitkä ovat niitä tavoitteitani?

Negatiivinen itsepuhelu, tämä tuli tullut tutuksi viime aikoina. Miksi ihmeessä? Kun tuota painoa tuli pienessä ajassa ja tyhmästä syystä 8kg. Tuo 8kg alkoi ”määrittämään” jollain tasolla identiteettiäni vähän enemmän joka päivä. Epäonnistumien. Mä oon epäonnistuja. Näillä ajatuksilla olin ja olen ollut viimeiset viikot.

Tässä takana on suurempia voimia, kuten anopin huono kunto, koiraluvun lisääntyminen ja pentuaika heillä, auto hajosi yms yms, eli elämä. Niinkuin kaikilla. Ja sitten se alkusysäys muutama kuukausi takaperin: munuaisarvot olivat pielessä. Oikeastaan kuitenkin normilla, lihasmassan yms ottaen huomioon, mutta ne viitearvot..kun niitä vain tuijotettiin niin apua. Ajatus oli, että lusikka nurkkaan kohta: syö kaikkea mitä kerkeät ja äkkiä!

Hassu ja älytön reagtio, mutta ainoa, jota keksin. Pidettiin kuukausi treenitaukoa valmentajankin kanssa ja seuraava ilmoitus olikin siis sen jälkeen, kun kuulin että selviän hengissä: tadaa, 8kg tuli ja äkkiä. Hahaa….kun tehdään, niin tehdään vauhdilla? ??‍♀️

Ja sitten se, että ympäriltä kuului ääniä: anna armoa, turhaa omaat keittövaakaa, onko nyt ihan normia treenata nuin..ikäänkuin koko voimanosto olisi turhaa. Ja piru vie, menin ääniin mukaan ja kyseenalaistin mielessäni koko homman.

Mietin, että pitäisikö lopettaa sekä treenaus että valmennus?

Tätä pohdin koko viime viikon ja viikonlopun, ja makasin sohvalla. Katsoin netflixiä. Ok, oli lepoviikko treeneistä, mutta totuus: vaikkei olisi ollutkaan niin olisin maannut.

Mietin, mitä kaikkea olen saavuttanut näiden vuosien varrella ja nyt sitten kaikki meni metsään. Ihan pienessä ajassa. Epäonnistuin ja lihoin. Armoa pitäisi antaa, mutta kun tuo makaaminenkaan ei tunnu kivalta. Jumppa jo sanana on liian laimea itselleni, ajatellen mitä tekisin. En siis tee mitään?

En voi päästä takaisin ja kaikki on menetetty.

Heräämisen jälkeen

Näinhän se on, että välillä käydään syvissä vesissä ja tullaan takaisin… katsella uusia tuulia, uusia näkökulmia ja kasvetaan.

Kehittyminen vaatii epäonnistumista.

Mitä siis haluan? Vahvemman minän, terveemmän ja hoikemman. Valittaahan voin, mutta tekemiseni on mittarini.

Itselleen on helppo puhua negatiivisesti, oletko huomannut? Positiivinen puhe vaikeampaa.

Kehittyminen vaatii epäonnistumisia. Näin oppii menemään eteenpäin sekä niitä uusia voimavaroja sekä itsestään että ihan asioihin suhtautumisesta.

On/off minä.

Taidan jossain määrin olla niin joko on tai off- persoona, ja se ei ole aina hyvä! Kun niitä harmaita alueitakin on olemassa. Nyt oli pieni ajanjakso, kun meni vähän metsään ja ehken tarvitsin sitä, oppiakseni. Mutta onko kaikki menetetty? EI missään nimessä!

Se mitä opin, on se, että rakastan tätä touhua. Rakastan pitää kirjaa treeneistäni, rakastan treenata, rakastan sitä, että on oma ruokavalio. Se on mun juttu. Kaikki ei sitä tajua eikä tarvitsekkaan. Kunhan itse tajuan.?❤

Mutta ihan totta, joillakin saattaa olla hyvinkin vahva mielipide voimailusta ja se ei välttis ole se positiivisin. Miksi tämä herättää niin ihmeellisiä tunteita toisissa, en ymmärrä. Nyt päätin, ettei minun tarvitsekkaan! Jokaisella on omat juttunsa ja hyvä niin, tämä tie on omani ja sitä kulkemaan siis lomps!

Hyvällä mindsetillä eteenpäin.

Uusi viikko, uusi nousu. Tästä on hyvä lähteä! Itseasiassa, ajattelin vielä tarkentaa lisää omia pyrkimyksiäni ja lisäillä pari juttua. Kunhan saan ne omaan mieleenikin järkevälle tasolle niin kerron teillekin!

Nyt toivotan ihanaa viikkoa kaikille!

XOXO

Ps. mekko from H&M 9.99€, loving it!

Like it? Share the love:
Categories
Thoughts and life

I really don´t get Moomings and how to survive from tough mornings?

I have to confess… I really, really don´t get the hype of Moomings! I´m sorry, but… I do get that those are cute, nice and friendly creatures, yes. But for example… the price of those mugs JUST because those are moomings? I don´t get THAT.

Yes, those mugs are also cut, and perhaps good quality, but, in my mind, for drinking tea or coffee…

Why I´m wondering this? Cause, we were doing some family visiting, and the coffee was served from mooming- mugs. I was so scared to handle it, I actually continually was afraid, that I break it. If you have seen Not too relaxing coffee moment… 🙂

Have you seen ”Keeping up appearances” and that moment, when Elizabeth is getting some tea?

Kuvahaun tulos haulle quotes keeping up appearances elizabeth
Kuvahaun tulos haulle quotes keeping up appearances elizabeth

Yep, that was me. I was Elizabeth. It´s a mug. Expensive mug. Why, I don´t know. Brand? So… if it brand- thing, then… it´s more like one can sell everything with huge price, cause of brand? And then…is it more like… robbery with these cute things, that are created first to children?

They should be enjoying in their moomings without those prices…For me that sounds like…well. like I said that i just don´t get it. Maybe that´s just me!

I mean… who are the one, that are waiting in line, when new mug is coming? Not those kids. And can they even use it, cause it´s so expensive? I mean.. to drink milk or so? Who drinks from those..really? In my Instagram I have seen: mothers and coffee 😀

Ok, forgive me my ignorance, I have things at home that most don´t get. But at the same time, I have my right to wonder! 🙂 Am I a bad person now… oh my. That is sensitive subject… mooming, I mean.

And hey, BTW, if you watching moomings from tv or so, way to go! I watch Donlad Duck and Lucky Luke.

And no, one does not have to watch something to buy that brand… no. I just bought Batman- underwear and not watching it ;D It was just, those were cute and 3 at price 9.99€ https://www2.hm.com/fi_fi/productpage.0605110008.html Also nice to wear!

This is me just wondering about price and that hype.

Go moomings, you are great!

View with Samsung A50

How to survive from tough mornings?

Good question. There are some great advised in internet:

  • wash your face with cold water
  • or with hot water
  • or both
  • stretch
  • green tea
  • vitamins
  • lot´of coffee (I use that)

And so much more.

But what if those don´t help? Like if one is not morning- person (me), slept so poorly, dosen´t have clothes ready and almost late? What then? And for sure, in that kind of mornings…eye bags will be huge. I mean, huge!

My solution is: take something from your wardrobe and go on. Since when has high fashion made any sense?

Talk short sentence. I have noticed, that the the content of the sentence could sound funny, when one is tires. More longer it is, more funny it could get.

Eye backs. First of all…what´s wrong with those? Yes, may say: I´m tired…but for real, is it so serious, after all. Once there was even a trend to paint those…

It´s all about how one carries her/himself. It´s about you. You, as a person. That dosent change with or without those bags.

And yes, there are professions that needs that finished look. I´m sorry…don´t know, what to say..big classes? Fake or real? And red lipstick to take attention away…Be brave!

And here´s some small pics with Samsung A50..I do love that phone& camera!

Sky

Have a great day!

XOXO

Like it? Share the love:
Categories
yhteistyöt

Running, thoughts about blogging and pictures with new, reasonably-priced phone

First, running is going better, finally! 🙂 The problem was this huge pain and cramp that I got during running, and the solution was so simple. Let me fill you in: in past, when I tried to run, my calf went in huge cramp! It effect so, that in next day it was hard to even walk.

So, I went to sports Massage Therapist, that works here near and I was totally ready for judgement: You shall not run, never. But actually…there was one so simple problem: my left calf was so much weaker that other!

By starting to work out my calf it has become stronger and you know what? Yesterday did some cross-country running, and that was my 3rd time in this week…without cramp and without pain.

After running- mood

I really, truly believe in that, that by working with yourself you can make a difference with your well being. And with more age is coming, more important that comes. Let´s talk about that later 🙂 First I want to make some things clear.

Thoughts about blogging

I have been thinking this blog- life. I was ready to quit, for good. That´s why I havent been too active with my blog. Why? Because…for me this hobby, passion, and love for writing, and that world has changed. Blogging has become work for pros and competition about readers is tough.

(For my eyes, sometimes not too pretty, either. )

I know, you may ask: why I let it effect me and why I dont just do my thing? I admit, that was my problem: I tried to hang in there and wanted to be seen. And made it too serious and hard for myself.

In Finland, there are handful of pro- blogs that rules and then like me, those who just write for fun.

And to be really honest…one want´s to be on top, but I have lost that passion, to..well.. take so pretty pics about things, items and cosmetics and write about those. I think that those subjects are those that sells, and me? I just want to take pics about nature (and clothes..sometimes. 🙂

I am still loving cosmetics and so on, just lost passion about writing about those.

A bit jealous for those awesome blogs, I admit. Who wouldnt want to be on top?

But I also have this huge moral issue. Yep…one can have that with her own blog, too 😀 But let me explain. Like I said, I love cosmetics. I have it at home and I use it, sometimes. I get huge pleasure from doing make up with good products. (I´m a make up artist, since 1987, so I have to love it, cause I made it my profession)

Now…as I wrote, with good products. I trust in 3: Urban Decay, Jeffree Stars and I absolutely love my KKW- palette. (Kim Kardashian West with Mario Bundle)

I have bought a lot of Essence and so on..just to try. Cute, yes…works for me? No. So…I cant write about new waves in those, cause for me…not working. For someone yes, Oh my! Someone makes those work, but I really cant say: try this, if I don´t use it myself. There goes my career as a beautyblogger!

PS. Just bought that Jeffree Stars Jawbreaker, and it´s awesome! <3 Also, from H&M one glitter palette and 2 eyeliners…I was surprised, that those were pretty awesome. Hit a comment, if you want to know more!

Blogging about wellness

Again, I truly know something. I mean, I have been training with so pro trainer last 5 years. My goal is in SM weightlifting one day. And of course, I want some medal. So I have to know something.

But here comes my moral again! I believe, that if one writes about these kind of things..there has to be so much more of knowledge that one can write about health and give advice. I mean… what fits one, dosent work with someone else, and there could be damages, too.

There´s a huge responsibility in blogs, in writing. Again in my opinion.

Behind that link, you will see what I mean by pro: http://www.protrainer.fi/blogi/ Just read a bit and you will see. He´s my coach, too and from him I have learned something. But in a big picture… I am such a novice.

I only can write, what I have learned and works for me. Generally maybe something but precise? No. Yep, there went my career in wellness 😀

My way of think these things could be in my way to the top, but in this way I also release myself to write more… well… freely. I just wanted you to know, why I have issues about those things. Issues about write about those so much.

So, I´m going back in time and gonna write more like diary- type things. Cause even if I write a blog, that dosent make me expert. I know something here and there, but in my mind…not enough to call myself a pro.

But making my way to the top like this? Well…. I think that I just write and we´ll see, where that leads. 🙂

Then some pictures with my new phone

I manage to broke my Honor 10. Argh, I loved that phone! Then it came to that, that I needed ti buy a new, and one that is important is camera. (Who needs that phone- part :D, in a phone)

So…New Honor? Or latest Huawei? I started to think. I have had so much different phones, latest, expensive and also cheaper. I´m some sort of phone freak, I admit.

I took my changes wit Samsung galaxy A50 and wow! Price was 299€ and that camera…<3 I just tried it in these pictures, but I´m definitely loving it already. There´s so much one can do with this, and I have to say… in that price…. pure love!

Our Veijo and me playing with camera.
Yep, window in car is kind of dirty.. 😀
Front camera

More info: https://elisa.fi/kauppa/tuote/Samsung-Galaxy-A50?paymentOption=1&deviceVariant=Galaxy%20A50%20Koralli

So, have a great Sunday and see you soon!

XOXO

Like it? Share the love:
Categories
yhteistyöt

Life is like waves: it moves and shapes us

I´m more than happy to be able to change my things. In blog, life and in everything..if I want it. That´s a horse..well…if someone says to you: you need to be ready, when you are getting closer to 50.

No..no no no!!! That´s staying foot. The keyword is: progress!

By that I mean staying curious, bold, trying things, having courage to change. Mostly life is like you make it, and also, how one react to troubles.

I have had my ”bad moments”, like we all. And I reacted badly, too! Almost gave up, almost broke myself…treated myself so rough.. And I was wrong.

But then I realized, that I really could do things other way! I really can! If I talk about blogging, for example, I did some poor decisions. I wanted too much to be something else, and also..took a course how to blog.

There´s nothing wrong in that course, no! But for me.. for my way of looking things…way too shallow, way too similar and also way too commercial.

I think, that I have had enough about selling things. That goes for reading, too…so why on earth I wanted to write like that, in my blog? That was wrong, towards you and also myself.

I just want to write, without rules. I just love to write…that´s all. Also…I do love to take pics.

I don´t really care, with what someone takes his/hers pics, I love that, when someone finds a soul of something for that pic…

The future is wide open

That´s so true. Till I stop breathing, everything is possible. What I choose to do and how hard do I work, is up to me.

I can change my course and think outside of the box. I admit, I fell in that trap.. about being in this age and dreaming about something ”silly”.

There is no age- limits. There is no limits, unless you make those. One breaths, so one is alive. That´s a great start!

So, if you breath, then you are alive. If you are alive, there´s no limits.

Wellness

Exercise is a huge part of my life. Not because I have to, it´s because I´m worth it.

I have lost weight, then gained a bit, and now I want to loose that extra again. If one falls, that dosent meant that one has to give up. What one does next, is important. Give up or continue fight.

No shame there! Falling.. life happens sometimes. Shit happens, sometimes. Stand up and go on.

So, this was a post, where I started to change a course of my blog. I want it to be easier to approach, no pressure to buy things and maybe…just maybe…give something to you. Strength, tools, smile…something.

I will build up a bit more this site, but writing will stay like this. From my heart and from me to you.

Have a great day and see you soon again!

XOXO

Like it? Share the love:
Categories
treenejä ja ajatuksia siitä

Treeniajatuksia: Kun kroppa jumittelee kunnolla ja oma pää meinaa luovuttaa + hyvät maastojuoksukengät

Parin viikon fiilis kuvana 🙂

Pohje krampissa, jalat kipeät ja olo nuutunut

Tässähän sitä oli alkutilannetta parin viikon ajalta. Juostessa pohje meni heti lämmittelyn jälkeen ekoilla juoksuaskeleilla kramppiin ja muutoinkin sellaisia ihmeellisiä juilutuksia jaloissa, varsinkin öisin. Kääk!

Mielessä kävi, että jokohan mun ”ura” voimailun saralla on ohi ja kroppa pettää? Ylirasittunut? Alitreenannut? ( ei pitäisi, mutta…what?) Keski- ikä?

Näine ajatuksineni sitten suuntasin pari päivää takaperin kohti urheiluhierojaa ja aika matalalla fiilarit oli, kun urheilu on niin iso osa ollut elämääni jo niin pitkään.

Astelin sitten sisälle huoneeseen ja koko oireisto pöydälle. Jotenkin ajattelin, että tuomio on: unohda juu koko homma. Oma pää tekee nuo ”diagoosit” niin helposti ja jopa muiden puolesta vailla mitään faktapohjaa 😀

Tämä mielettömän ammattilainen urheiluhieroja kuunteli ja bongasi sieltä sitten niitä syy- seurausjuttuja ja alkoi purkamaan sitä vyyhtiä.

Tässä vaiheessa muuten oli jotenkin sekä helpottavaa että lohdullista huomata, ettei oikeasti tarvitse tietää kaikkea. Ammattilaiset omaavat niin paljon sitä tietoa, että itse voi vaan kuunnella, oppia ja tehdä! Ja siihen on syynsä, miksi he käyvät niitä kouluja! Kyllähän välillä Googlesta jotain löytyy, mutta aika usein käynti ammattilaisella tuo sen oikean avun ja ymmärryksen, mistä kaikki johtuu.

Googlen mukaan mulla voisi olla mm. selässä syöpä joka aiheuttaa kivut yms, jokin hermostollinen juttu ja leikkaus ainoa hoito, pohje kutakuinkin entinen jne 😀 eli hysteriaa sieltä ainakin saa.

Mitä sitten oikeasti oli vialla?

Eipä onneksi mitään sellaista, joille ei voisi tehdä jotain. Kun ajattelen itsekin taas (jei) niin oli pitkä mahatauti ja kulutti kroppaa. Aika pitkälti 2vkoa tekemättä mitään fyysistä, ja siihen päälle henkinen kuorma niin jep…toki lihakset kipeytyvät niitä taas käytettäessä.

Juokseminen, kun tähän saakka aika pitkälti kävellyt reippaasti ja ei ole liikoja pohjetreenejä ollut, niin hyvinkin mahdollista, että pohkeessa ei ole voimaa!

Vasen pohje, joka kramppaakin, suorutui voimatestissä paljon huonommin kuin oikea. Itseasiassa, en ollut aiemmin ajatellutkaan asiaa niin, että kuinka paljon oikeasti juostessa otetaan voimaa pohkeesta että takareisistä! Tuonkin opin eilen hierojalla, ja vastaus on: tosi paljon! Olen ikäänkuin siis vain juossut ja ajatellut, että kyllä kai se tasaisesti tulee koko koivesta.

Vj Irock 2

Hoitona sitten voimistamaan pohjetta ja kun treenimäärä viikkoa kohden on aika kova muutenkin, niin nyt sitten vähän himmailemaan eikä ajamaan sitä kroppaa loppuun.

Vj Irock 2

Aina ei itse näe metsää puilta!

Sinänsä jännä, kun on monta vuotta takonut kovaa, niin sitä tottuu tiettyyn kuormitukseen henkisesti ja vähempi tuntuu, ettei treenaa tarpeeksi. Vaikkakin ilmeisesti sitä treenimäärää on viikossa kiitettävästi… Eli oma ajatuksenmuutos tuossa ja vähän armollisemmin siis etiäpäin!

Kun saadaan voimaa ja järkevästi jaettua treenimäärää, niin takaisin polkujuoksuun pääsen kyllä taas kunnolla, ajan kanssa! Ei se hoppu ole hyvä, tässäkään!

Nuutunut olo tuli lähinnä siitä, kun ei tiennyt mistä mikäkin johtuu ja sen kautta meinasi sellainen luovuttaminen tulla. Ajatus, ettei pääsisi juoksemaan tahi treenaamaan kunnolla oli niin lamauttava, että!

Menttaalipuoli siis pisti vastaan, ei kroppa.

Urheilussa on oltava sitä malttia, jotta kehitystä tapahtuu oikein. Ei ole olemassa pikamoodia tai oikoreittiä. Tässä monen motivaatio saa kolauksen, ja jopa tekeminen loppuu. Lihakset kestävät kehittyä, kunto kasvaa mutta ei päivässä, ei viikossa eikä kuukaudessa. Jokainen treenikerta vie asiaa eteenpäin ja jossain vaiheessa tulee niitä tuloksiakin.

Ja tämä kehitys taasen on perustana tulevaisuuden omakuvalle ja sille, miten jaksaa. Varsinkin, kun ikääkin tulee.

Se ikä on vääjäämätön ja sitä tulee kaikille, miten sen kohtaa on se juju. Omissa käsissä on niin moni asia, ja tietty, jos on/ tulee sairauksia tms niin eri asia, mutta perusterveelle… tekemällä vaikuttaa omaan tulevaisuuteensa terveyden saralla.

Jos kysyy, että miksi mun pitäisi? Niin ihan pienen hetken… miettii omaa itseään ja jospa ajattelu vastauksena olisi: koska olen sen arvoinen. 🙂

Maastokenkäsuositus: kotimainen Vj Irock 2

Sarva ja VJ kengät valmistaa orivesiläinen yritys M-Shoe Makers Oy. Yritys sai alkunsa vuonna 1981 ajatuksesta kehittää suunnistajille tarkoituksenmukaisia huippujalkineita suunnistuksen vaativiin olosuhteisiin.
Alussa on tarve. Sitten työtä, sopivien materiaalien etsimistä ja väsymätöntä testausta. Maailman parhaiden palaute hienosäätää prosessin, jonka tuloksena on uusi VJ tai Sarva huippukenkä.

rhdr

Nämä kotiutuivat Intersportin myyjän suosituksesta, ja hyvä niin! Maastossa tosi hyvä pito ja laatu on…wow. Jopa nauhassa on kevlaria, eli ei haittaa risut yms, nauhatkin siis turvattu! Jalassa..ei mitään moitteen sijaa. Tuntuu kun voisi mennä seinää pitkin ylöspäin! Juostessa tunne allaolevasta maastosta on hyvä ja antaa varmuutta menemiseen.

Tekniset tiedot

  • Suunnistukseen, OCR-, Sky- ja Trail Running.
  • kapea lesti
  • Schoeller Keprotec® kevlarpäällinen
  • KvamO
  • FITLOCK-suoja ja nauhoitus-systeemi
  • Torsion tuki
  • muotoonvalettu pohjallinen
  • Racing iltti
  • Superior Contact -nappulapohja 100% Butyl-kumia. #THE BEST GRIP ON THE PLANET
  • ulkopohja butyylikumia
  • koot: UK 3-7 (naisten lesti) 7.5-12, 13 (miesten lesti)
  • paino (UK 8): 240 g
  • drop 6 mm

Hinta oli Intersportissa kutakuinkin 149€.

Eli jos olet hyvää kenkää vailla, niin koklaa vaikkapa näitä!

Nyt on takana pari kevyttä treeniä ja olo ihan voittaja jo. Kyllä tuo pääkoppa niitä treenejä kaipaa ja samoin kroppakin.

Nyt toivottelen hyviä viikonloppuja kaikille, kelien suhteen pärjäilee jo! 🙂

Ok, olen syksyn rakastaja ja kunnon syysmyrsky on vaan pop 😀

XOXO

Like it? Share the love:
Categories
yhteistyöt

My week 2: elämää kaaoksen jälkeen, elämä voittaa!

Kun elämä antaa niitä pirun sitruunoita, niin eikun imaisemaan ne ja matka jatkuu!

Mikä viikko!!! Huh!

Voisin sanoa, että edesmennyt viikko on ollut yksi raskaimmista monella tapaa ja hei, still standing! 🙂 Kerrataas siis mitä kaikkea on tapahtunut.

Ihan alkuun ja pohjalla on ollut meidän koiranpentujen sekä ostajiin tutustuminen että itse luovutus. Myös tietty eläinlääkärikäynti oli mukana.

Muutoin nuista suoriuduimme hyvin, mutta olihan se itselle aika rankkaa, niihin söpöläisiin kun kiintyy ja ah, luovuttaminen on vaan niin lopullista. Paitsi nämä ihanat kodit pitävät yhteyttä ja kertoilevat, miten heillä menee! <3 🙂

Mutta jos tämä oli meille rankaa, niin rankkaa se vasta oli meitin isoimmille koirille! Varsinkin ”alfalle”, kun joutui eksta- vahtiin ja porukkaa lamppasi hänen silmissään liikaa. Eli meni vati nurin sen verran, että stressiä pukkasi. Merkkailua sisälle ja lauman pitämistä koossa, vähän voimallisestikin ehken.

Love you iskä!!! <3

Ja jättihän viiden pennun hoitaminen jälkensä meihinkin, joten tämä tasapainottaminen oli asteen laimeampaa kuin olisin halunnut.

Noh, alettiin ehken vähän toipumaan, mutta Väinölle jäi sellainen tarkkailu- moodi päälle ja ei auta asiaa, että tuolla pörrää sushukkalauma lähellä. Aargh.

Siihen sitten tulikin luonnollisesti mahatauti! Kaiken keskelle. Tottakai, kun vuoteen ei ole ollut niin nyt 😀 ja mallia sellainen, että ei okseta, vaan mahaa sattuu ihan hitokseen ja…noh, toiletti muuten tuttu. Hoitaja vinkkasi, että pitkäkestoinen ja sitkeä tapaus tällainen, on liikkeellä. Jipii?? Nyt on päivä 8 ja asteen helpottaa.. voi olla oireet 3vkoakin…

Eli treenit jäi viikoksi ja yrittäen pyörittää arkea siis mahakivun kanssa, stressaantuneen alfan kanssa ja muiden koirien, jotka ovat…aktiivisia.

Yksi tyyny vähemmän..

Siinä sitten keskiiviikkona miehen saikku loppui (sama mahatauti) ja hän lähti töihin aamulla. Heräsin klo 7 siihen että ovelta kuului: älä pelästy, tulin jo takaisin! Minä että mitäh?? Rengas pamahti. Ei. VOI. olla. TOTTA!!!

Onneksi oli mun edellisen auton renkaat, jotka sopivat. Taas yksi tilanne selvitetty!

Siinä sitten mietittiin, että mitähän tänään tehdään, niin päätimme mennä tsekkaamaan uuden (IHANAN) kahvilan täällä Koskella. Tai, enempi lounas & bar 10 tien varrella mutta jos suhailet sitä pitkin ja huomaat Kosken kohdalla kyltin: Lounas & bar Akseli: mene kokeilemaan tarjontaa!

Lounas & Bar Akseli

Siis nämä herkut, eli juustokakut ja kaffet yhteensä alle 9€. Herkullista ja hyvän kokoinen annos! Sisältä niin älyttömän viihtyisä, että! Tiedän, mihin menen seuraavaksi taas kahville. Ja kotoonta kivenheitto niin ah! Luksusta! 🙂

Sitten tähän väliin soitto, että anoppi on tosi huonossa kunnossa ja…. noh….en tiedä mitä tapahtuu. Tai…tiedän, mutta… koska jne….

Se päivä meni sitten about ok, ja seuraava taas antoi sitruunoita. Kääk. Yksi pentu meni liian lähelle Väinö- alfan ruokakuppia aamulla ja naks, iskä nappasi myös omaksi harmikseen vähän turhan napakan opetuksen.

Huomasin, että katui heti ja kun on tottunut tuon 9kk kanssa toimimaan, joka taasen jo on järeämpi niin huh…. Veeti- pojalle sitten kunnon vekki päähän klo 5 aamulla ja täällä Varsinais- Suomessa lähin päivystävä eläinlääkäri 70km. Vaihdoin ovelasti kuntaa ja sain Jokioisilta päivystävän eläinlääkärin sitten kiinni! Huh.

Tikit päässä ja olo parempi.

Minä tässä sitten tukka pystyssä kutakuinkin pyjamassa ihmettelin kotona ja tadaa: tikit olivat vain yhdessä kerroksessa ja aukesivat. taas: EI voi: olla totta!

KLo 10 soittelemaan eläinlääkäreitä, notta mihinkähän sitä sitten pääsisi ja Somerolta löytyi aivan mielettömän ihana paikka! Pakko sanoa, että vahingossa, mutta onneksi näin. Ab klinikka. Siis en voi enempää sekä kehua että olla tuntematta lämpimiä fiiliksiä ajatellessani tuota paikkaa!

Annas kun kerron tarkemmin. Minä siis tulen pennun kanssa, jolla tikit pettänyt ja päälaki auki. Vieläkin tukka pystyssä ja umpiväsyneenä & stressaantuneena. Ensin oli tarkoitus, jos liimattaisiin, mutta sitten tuli lääkäri tutkimaan ja sanoi että mätäähän sinne on jo kehittynyt. (Meillä siis vasta alkanut antibiootti) Itselläni kaiken tämän viikon jälkeen alkoi jalat tärräämään ja kun hän sanoi, että odottele ihan hetki niin pääsette, huomasin tutun kaverin yrittävän tulevan: paniikin. Siinä sitten istuin tärisevänä ja pentu sylissä, maailmakin vähän alkoi pyörimään..

Lääkäri ja hoitaja tulivat sitten hakemaan meitä huoneeseen ja hyvä, että näin eteenpäin. Mutta pennun takia oli pakko pysyä kasassa!

Toimenpidehuoneessa alkoi olemaan niin karsea olo, että oli pakko sanoa: nyt romahdan. Ja sitten… wow…. tämä mielettömän ihana lääkäri kävi hakemassa juomista ja suklaata ensihätään! Avattiin minulle takaovi ja sain istua siinä portailla raittiissa ilmassa ja tämä lääkäri että hoitaja…puhuivat niin rauhottavasti että ymmärtävästi että aloin parkumaan. Hieno homma ja hyvä vaikutelma? 😀

Vaan kerroin viikosta, anopista ja muusta ja sen takia tässä romahtelen, ei hätää! Toivat kahvia ja lisää suklaata takapihalle ja käskivät ottaa omaa laatuaikaa, kun hoisivat pennun, Vaikka sitten vähän tallustelua puiden katveessa kahvimuki kädessä. Uskokaa, koko viikon paineet tulivat ulos ja en vaan voinut lopettaa itkemistä! Ihanan puhdistavaa kuitenkin, mutta paikka oli vähän… noh… ehken kuitenkin oikea? He hoitivat Veeti- pennun niin hienosti, kahteen kerrokseen tikkejä ja poika oli tyytyväinen. Tulivat jopa läppärillä ottamaan meitin tiedot sinne takapihalle, niin ei tarvinnut mennä sisälle. Sitten kun heräiltiin rauhtoituksesta, niin sekin tapahtui takapihalla omassa rauhassa. Siis uskomattoman mielettömän ihana paikka! Ja sain lisää suklaata 😀

Kun ajeltiin kotio, niin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan oli hyvä fiilis kaikenkaikkiaan. Se ymmärrys, inhimmillisyys ja läsnäolo…hyvin hoidettu pentu ja kaikki! Se katkaisi tämän kaaoksen päässäni, jota en heti hoksannut, että niin kovilla mentiin.

Nyt sitten meitin alfalle on varattu kemiallinen kastraatio, tikinpostoon mennään lauantaina pikkuisen kanssa ja anopin kanssa mennään päivä kerrallaan.

Nyt muutama treeni takana taas, vähän juostu ja jopa saantu terassia fiksattua, eli voiton puolelle mennään!

Tässä tulee se esille, mistä muita muistutuan mutta unohdin itse: pidä huolta ja palaudu. Liikunnassa tärkeää, mutta myös menttaalipuolella!

Voisin ensikerralle keräillä muutamia vinkkejä sekä liikunnasta palautumiseen että menttaalipuolelta! Ja jopa itsekin niitä nyt noudattaa…Kaikkein helpoin on ohittaa itsensä ja autella muita, mutta romahduksen jälkeen taas muisti, että pitäähän siitä itsestäänkin pitää parempaa huolta!

Nyt toivottelen ihanaa päivää kaikille, olkoon se rauhallisempi sinulla <3

XOXO

Like it? Share the love:
Categories
ihonhoitoa ja kauneutta

Lookfantastic beautybox heinäkuu 2019

”Hydration Edition” antaa ihollesi parhaimman hehkun.

Tämän kuun laatikon kokonaisarvo on yli 70€, ja kuten aina, viimeisin ELLE mukana!

Millainen oli LF beautybox heinäkuussa?

Ihana. Olen aika avoimesti kertonut rakkaudestani tähän boxiin 😉 ja tämä(kään) kuukausi ei tuottanut pettymystä. Jos vain mahdollista, niin parani!

Laatikko itsessään oli ihanan mintunvihreän värinen, sellainen fressi fiilis tuli heti. Olen keränny jokaisen boxin, kun tuppaavat olemaan niin nättejä 😀 Ja kotiinkuljetus, luksusta! 🙂

Viisaus mukana

Mutta hypätään siis laatikon sisältöön!

Elle UK

Jokaisessa boxissa on siis viimeisin Elle UK ja vihkonen, jossa on sekä infoa tuotteista että vinkkejä muuten vaan, moneen asiaan. Kauneutta, reseptejä, vinkkejä..

LF heinäkuu

Tällainen näky odotti, kun avasin laatikon, ja tuli muuten aika ihana tuoksu jostain!

Tuotteet:

https://www.lookfantastic.fi/glov-on-the-go-hydro-cleanser-bouncy-blue/11587008.html

It`s the glov! 🙂

Eli siis edistynyttä mikroteknologiaa…tähden muotoisia kuituja, jotka on siis 30 kertaa ohuempaa kuin pumpulilappussa olevat kuidut. Muodostaa sähköstaattisen ominaisuuden käytössä, joka taasen imee likaa kuin magneetti. Huh!

Mutta, käytin tätä ja en olisi malttanut lopettaa naaman hinkkaamista 😀 tuntui niin pehmeältä sekä rentouttavalta! Poisti likaa kyllä tosi hyvin, ja pitäisi kestää kutakuinkin pari kuukautta ahkerassa käytössä. Ihan mielettömän ihana! En olisi heti uskonut, mutta toimii. Näitä taitaa joutua tilailemaan lisää… <3

Vitamasques Gold Eye Pads 

https://www.lookfantastic.fi/vitamasques-gold-eye-pads-3ml-beauty-box/12180964.html

Vitamasques Gold Eye Pads

Kirkastaa ja kiinteyttää. Sisältää kultahippuja ja jos on yhtään iin hyvä kun saman sarjan black gold- maski niin suuri sydän! En ole näitä vielä koklannut, mutta se black gold- kasvonaamio oli niin ihana, että lupaus on suuri. Lauantaina saunan jälkeen koklataan! Ja tämän viikon jälkeen tulee tarpeeseen…huh, mikä viikko!

Elemis

https://us.lookfantastic.com/elemis-hydra-boost-day-cream-for-normal-dry-skin-50ml/10972370.html

Elemis Hydra-Balance Day Cream for Normal-Combination Skin

Elemis…jei! Olen tämän boxin kautta tutustunut tähän merkkiin, ja on muuten tosi hyvää laatua! Tämä sisältää hyaluronihappoa, suo-sampiriuutetta ja tähtikukkaöljyä, jotka sekä vahvistavat että suojaavat ihoa, kosteuttavasta tehokkuudesta puhumattakaan! Jep, käyttöön tulee, kun oma Malu Wilz alkaa olemaan nyt loppusuoralla jo.

https://www.lookfantastic.fi/aromatherapy-associates-revive-body-gel-200ml/10358821.html

Aromatherapy Associates Revive Body Ge

Instantly refresh body and mind with the invigorating powers of Grapefruit, Rosemary and Juniper essential oils. This revitalizing gel treatment works to even out skin’s tone and texture, stimulate circulation and detoxification and alleviate fluid retention while leaving skin feeling soft and supple.

Tämä oli se, joka tuoksui laatikossa. Ihana tuoksu! Ja itseasiassa ihanan tuntuinen iholla, raikkaan fiiliksen antava ja kun katsoin sarjan muitakin tuotteita, niin ah! Ostoslistalle menee 🙂

https://www.eyeko.com/fat-eye-stick-trio/11728647.html

Eyeko Fat Eye Stick

Oma tuli värissä Gilt 😀 sopii! Eyeko on suht uusi tuttavuus meikeissä itselleni, mutta mitä luin, niin tämä Lontoosta tuleva merkki on saavuttanut sielläpäin kulttimaineen ripsareidensa kanssa. Niissä on sellainen pieni erikoisuus, että ovat kuin hammastahnatuubi: saa puristettua viimeiseen pisaraan ja ilmeisemmin laatu on mahtava.

Pakko sanoa, että tämä oli positiivinen ylläri. Väri on omaan makuun just eikä melkein ja laatua löytyy. <3

Naobayn misellinvesi, detox.

Tämä…tämä ihana puteli on vaan jo putelinakin ihana, mutta sen verran Naobayhyn tutustuneena osasin odotella laatuakin. Ja ei pettänyt millään tasolla! Raikas, poistaa likaa ja virkistää… tuoksu ihanan raikas ja parasta: kunnon kokoinen puteli!

Tällainen boxi tälläkertaa, mitä piditte? 🙂

Ihanaa päivää kaikille!

XOXO

Like it? Share the love:
Categories
yhteistyöt

Pieni muutoskurssi blogin suuntaan ja mitä kaikkea voi liittää iän piikkiin? Ja saako tavoitevaatteita olla?

Mitä tuleman pitää sisällään?

Olen pitänyt pientä hiljaisuutta blogissa, kun pientä pohdintaa ollut ilmassa. Välillä sekin taitaa olla hyvä idea! 🙂

Jonkin asteinen kyllästyminen kaupallisuuteen sekä suorittamiseen sen suhteen, että onko blogilla lukijoita kuinka paljon ja missä mennään analyticin suhteen on nyt päänsärkynä takaraivossa.

….Haluan olla täällä teitä varten. Jos voin jakaa jotain ideoita tahi inspiraatiota niin hyvä! 🙂

Pieni mielipidepurkaus

Eli tämä on mielipidepostaus, tarkoituksena vähän tosiaan purkaa ajatuksia muutamasta asiasta, jotka ovat olleet mielessäni jo jonkin aikaa. Ei ole millään tavalla tarkoitus siis krititsoida kenenkään elämää tahi valintoja, vaan kertoa ajatuksia omalta kannaltani, sillä olen myös se keski- ikäinen nainen. Jokainen elää tyylillään, ja hyvä niin! 🙂

Olen ihmetellyt jo jonkin aikaa, kun itseäni nyppii… kyllä..nyppii sanonnat: tässä iässä ei voi. Tämä ikä tekee sen, että kroppa läsähtää jne

Ja tässä iässä ne tavoitevaateet kannattaa pakata pois. Tee niinkuin sanotaan ja äläkä usko muuta. Koska tuossa iässä ei voi muutakaan.

Miksi nämä sitten nyppivät minua?

Koska nämä kirjoitukset esim lehdessä kategorioi myös minut! Epäreilua. Sillä itse en ole antanut iälle ”periksi”. Treenaan, omaan lihasta ja omaan myös tavoitevaatteta! Sillä tiedän, että niihin mahtuminen on mahdollista, jos itse haluan. Ja todellakin haluan!

Eli se on taas sitten kiinni niistä valinnoista ja siitä, miten paljon haluaa panostaa siihen ja tehdä töitä. Sitä siinä joutuu tekemään, töitä. Poistumaan mukavuusalueeltaansa.

Toisen tykkää ja toiset ei, sekin niin fine että! Ei mitään vikaa, oma ”hölmöyteni” on tuo voimanosto, treenaus ja lihashakuinen työ. Minkäs teet.

Mutta se, että iällä olisi mitään tekemistä sen kropan lihasten ja jaksamisen kanssa on kukkua. Samoin sen, ettei ikinä voi mahtua niihin tavoitevaatteisiinsa- tietty pitänee se huomata, että jos mennään ihan älyttömän pieniin vaatteisiin…luulisin, että kaikki ymmärtää ylilyömisen tässäkin asiassa. Aina voi hiuksia halkoa ja tarrata tuohonkin, mutta ihan normi menolla.

Omani ovat paria vaatekokoa pienemmät ja kyllä niihin tulen mahtumaan. Mahduin kutakuinkin pari kk takaperin, tiukkoja olivat mutta mahduin. Nyt kun tuli se 8- 10 kg lisää erään tapahtuman takia niin eihän ne mene, sitten millään. Mutta en heitä niitä menemään, vaan teen töitä, että mahdun taas.

smacap_Bright

Kun ensin vaaditaan, että samat oikeudet tämänikäisille ja lupa meikata, käyttää mitä vaan vaatteita ja taas toisaalla sanotaan, että liian vanha tähän…niin sekaisinhan siinä menee. Ikäänkuin toisella puolella on se kapina ja lupa siihen, sitten ”piiloutuminen” iän taakse- ei voi. Eli itse valitsemme, milloin se on sopivaa ja sopimatonta. Hassua!

Olen keski- ikäinen, kyllä. Olen ollut sitä jo jonkin aikaa.

Samat oireet on kuin muillakin, mielialat heittelee yms ”herkut”. Kipuja, menkat muuttuvat, yksi vaihe taas lisää elämässä. Elämää ja naisena oloa! Mutta voin myös valita tieni: teen jotain itseni hyväksi, tai luovutan ja valitan oloani.

Olen pitänyt siitä kiinni, että saan käyttää mitä vaatteita haluan ja meikata niinkuin haluan. Mutta myös, voin treenata ja tehdä senkin suhteen mitä haluan. Totta, vähän hitaammalla kroppa voi käydä aineenvaihdunnan kanssa, mutta ei se sentään pysähdy.

Eli ikä ei vaikuta siihen, että jos vaikkapa haluaa maratonille tahi niinkuin joku pölhö: (minä) voimaostokisaan. Oma pää on se este.

Voisi sanoa niin, että minä en halua treenata tai tehdä jotain, mielummin kun sanoo että en voi iän takia.

smacap_Bright

Miksi ihmeessä tämä kirjoitus?

Koska omaan oikeuden myös. Oikeuden saada julkisuuskuvaan meidän keski- ikäisten naisten voimaa, hyvää fiilistä ja vahvaa mieltä: mä voin. Sä voit. Me voidaan, jos halutaan.

En ole millään tapaa parempi kuin kukaan muukaan, en ole täydellinen enkä tosiaan edes yritä. Mutta…. olen nainen, vahva ja uskon vahvasti siihen, että ikä ei ole este. Henkeen ja vereen.

Sen takia en millään muotoa tykkää, jos kuvioihin vedetään ikä- kortti. Se pistää määritellen mielikuvana muille myös minut. Ja se ei vaan ole a) totta b) ei tule olemaan totta.

Kysymys: jos sanot johonkin en voi…miksi?

Ja tiedostan, että on tietty sekä sairauksia että muita juttuja jolloin ei voi, mutta yleisesti!

  • Haluaisin juosta, mutta en voi kun ikä…oikeasti…
  • Haluaisin pistää minihameen, mutta kun ikä….niin?
  • Kunpa voisin pistää välillä ranttaliksi ja olla ihan vaan älyttömän (tavalla joka ei riko ketään, mitään tahi loukkaa ketään) päätöntä menoa- minä….juuh. Esim laulaa Bon Jovia täysillä ja unohtaa, että auton ikkuna on auki. Vähän laimea esimerkki, mutta kun sen tekee ”tässä iässä”, se on jostain syystä sopimattomapaa säheltää…vai onko?
  • Sisustaa auto pinkiksi. (odottelen, että katsastus on ohi ja meinaan muuten tuon toteuttaa 😀 )

Eli… siis… Onko näissä vastauksissa sellaisia, joihin joko vaikuttaa jonkin muun mielipide? Tai oma ajatus siitä, mihin pystyy. Jos on niin unohda ne ja tee. Ja jollei oikeasti halua, niin jee!!! Olet siis tekemättä itsesi takia, ja se on silloin oikein itseäsi kohtaan.

Huh.. tulipahan avauduttua! 😀 Toivon, että sait sen punaisen langan jotenkin kiinni, vähän ehken hyppii teksti. Mietin todella moneen kertaan, painako enteriä tämän tekstin kanssa, mutta jos luet tätä niin painoin.

Nyt sitten toivottelen ihanaa päivää kaikille!

XOXO

Ps. koko asu from H&M 🙂

Like it? Share the love: