Categories
Thoughts and life

Maailman kaunein sinä ja minä ja ruma (some)kiusaaminen

Koska….

Meitä on täällä vain yksi kappale

Joten, tottakai sinä olet maailma kaunein sinä, juuri nyt, sellaisena kun olet. ❤

Olen jonkin (koko elämäni) aikaa sekä ihmetellyt että ollut hämilläni..jopa ahdistunut yhdestä asiasta: solvaamisesta. Kiusaamisesta. Ja varsinkin some. kiusaamisesta. (Tästä vasta hiljattain)

Se, että se on nykyään niin helppoa, ei ole silti se syy, että niin saa tehdä. Kenellekkään. Oma avainsanani on yleensä yritys ymmärtää.

Mielipiteitä on ja kaikesta ei tarvitse tykätä, sen tiedän. Mutta silloin varmaan on tosi huono idea mennä sellaisille sivuille/seurata sellaisia ihmisiä joista ei tykkää, syystä tai toisesta. Kuulostaa helpolta, vai mitä?

Mutta ehken hakuaisin ymmärtää, että miksi. Miksi toiselle on kiva saada paha mieli, paraneeko sillä oma? Vai jos se oma mieli on kurja, niin näin saa ikäänkuin sitä ”tasoitusta” kun toisella tuntuu pyyhkivän liian hyvin?

💕

Kun sinä ja minä ollaan molemmat kauniita. Samoin on varmaan se kiusaajakin, hän vaan ei vielä tajua sitä. Siksi haluaisin sanoa niin kovaa tämän, että se kuuluisi joka paikkaan, jokaiselle ihmiselle! Ja näin ei tarvitsisi olla ilkeä. ”Dreamer”

💕

Ja eihän ilkeily tahi kateus aina ole tuo ilkeilyn takana. Joskus arvot ovat yhtä kaukana kuin kuu ja aurinko. Eivät kohtaa, eivät sitten millään.

Some on siitä kaksipiippuinen juttu, että sieltä löytää kaikkea kivaa ja sitten se tuo jonkin linkin takaa vaikkapa jonkin blogin, kuvan tahi minkä vaan, joka ei vaan sovi omaan ajatusmaalmaan. On niitä täälläkin, ja varmaan tämäkin on jollekin sellainen. 🤷‍♂️

Ennen somea oli ihan livenä niitä ihmisiä, joiden kanssa ei kemiat vaan millään sopineet yhteen. Silloin muistin äitini sanat: jollei ole hyvää sanottavaa, älä sano mitään. (puolustaa tietty saa itseään jne, mutta jos ainoa asia on olla ilkeä, kun tyyppi ei vaan nappaa, niin ole mielummin hiljaa.) Toinen äitini oppi oli, että jollei miellytä, niin älä katso. Samoin elä itsekkin, ole oma itsesi ja käytä niitä vaatteita, joita haluat, älä ota mitään turhaa vastaan. Aina on mahdollisuus muillakin katsoa pois, jollei miellytä. Noin niinkuin kärjistettynä että kiteytettynä meidän keskustelut.

Tuolloin oli omat juorukerhonsa samanhenkisille= sellainen, jossa oltiin jotain, vaikkapa tyyppiä, vastaan ja toisessa puolustettiin. Tahi nuoremmilla joko kaa tai sit dissattiin. Ne oli raakoja myös, mutta kaikki tapahtui omalla naamalla. Siinä suhteessa se oli ikäänkuin sellaista, jossa yleensä jossain välissä tuli se, että joutui ottamaan vastuuta asiasta. Nimettömänä somessa aika harvoin näin tulee.

Kyllä se elämä iskee kaikille välillä sontaa

Kun katsoo toisen elämää kuvien ja kirjoitusten kautta, niin automaattisesti sitä vissiin olettaa, että tuo ei kyllä tiedä oikeasta elämästä ja sen murheista mitään. Niih, vai tietääkö?

Jos murheena vaikkapa instassa on jollakin huulipuna…niin eihän se ole oikea murhe. Mutta kuinka moni haluaa repiä niitä omia asioitaan somessa? Kun taas voi ikäänkuin keventää fiilistään vaikka murehtimalla siitä huulipunasta.

Kun kuulin äidilläni todettiin aikanaan parantumaton syöpä ja tein päätöksen hoitaa häntä kotona, oli eka reagtioni se, että tilasin kampaajalle ajan. Pähkäilin, että minkä värin laitan. Äitini kysyi, että miten voin edes miettiä tuollaista, kun toinen tekee kuolemaa? Vastasin itku kurkussa, että tämä oli tapani käsitellä asiaa ja saada sen verran voimaa, että sitten voin olla hänen tukenaan.

Eli aika ”pinnallinen” ajatus, mutta takana suuri suru, ja oman jaksamisen perustan luominen….jollain tapaa. Jotain pientä, hetkellistä ja positiivista, vaikkakin sitä kesti sen pienen hetken vaan. Mutta se auttoi sen verran, että sain voimia olla se henkilö, johon äitini tukeutui loppuun asti.

Jos some olisi tuonna vuonna ollut jo (-91) niin luultavasti someessa olisi kohissut: hän mietti hiusten väriä kun oma äiti tekee kuolemaa…ja näin se olisi levinnyt, se kuva taasen minusta muuttunut kaikille ja näin en olisi jaksanut hoitaa äitiäni.

Kiusaamisen arvet

Oma kokemukseni..ok yksi niistä, oli aikuisiällä. Ehken omaan päähän sellaisessa ympäristössä, iässä ja koulutuksen huomioonottaen uskomattomammassa paikassa. Lähihoitajakoulutus. Siellä koin about 10v takaperin ensimmäisen koulukiusaamisen ja osittain myös netti- sellaisen.

Kerrottakoon, että nuoruus oli aika rajua, ja porukka jossa pyörin, oli sitä myös. Ehken tästä syystä (oman käyttäytymisen ohella) sain olla aika rauhassa, sekä hei, pari kertaa auttaa ihmisiä, joita kiusattiin!

Mutta about 10v takaperin…huh… pääsin siis opiskelemaan ja meitä oli ihan kivan kokoinen porukka. Jotkut tunsivat toisensa, kun aika pienet piirit kuitenkin täällä. Ja piru vie, kun aikuisiällläkin pitää olla sitten wannabe- koviksia sitten. Sekä miespuolinen että naispuolinen. Ja niinkuin aina, nämä ”pomo ”ihmiset keräävät sellaisen kerhon ympärilleen. Ja taasen tämä kerho sitten pitää siidenä kaikkea, mitä nämä tekevät/sanovat. Onneksi näitä ei paljoa ollut, mutta eipä niitä tarvitsekkaan olla kun se pari. Muu luokka oli ihanaa!

Ja korostan, että opiskelimme lähihoitajaksi… hoitoalalle… eli…arvomaailma, tilannetaju..kaikki nämä pitäisi olla kunnossa. Mutta ei.

Pitkän stoorin lyhennetty versio: jouduin johonkin elämää suurempaan soppaan ja ihmeelliseen sisäpiiriin. Olemalla itseni, josta muuten sanoivat, että tuon täytyy olla hullu, kun se nauraa noin paljon. Eli nauroin parin muun kanssa paljon, yhtä paljon… 😀 ja oikeasti…jos on alalle tuleva, niin jo sanana hullu on mielestäni niin 1800- lukua… Mutta nauraminen oli siis hulluutta. SO be it. 🤷‍♀️

Mutta se meni niin pirun pitkälle, nimittelyksi, suoranaiseksi vainoamiseksi ja haukkumiseksi, etten voinut vaan uskoa sitä. Samalla isäni oli sairaalassa sydämmen takia, ja sille tiellä sitten jäikin, eli voimavaroja ei oikein ollut kampoihin pistämiseen. Ei siinä kukaan muukaan oikein uskaltanut sanoa mitään, ettei joudu samaan tikkuun.

Kun huomasin, että en jaksa mennä tunneille, tai jos jaksoin niin paniikissa ja itkein lähdin pois. Ruokatunnit vietin yksin autossa, syöden siellä eväitäni. En vaan jaksanut enkä voinut ymmärtää. Tuntui kuin olisi pahassa unessa!

Onneksi sain vaihtaa koulua ihan toiselle paikkakunnalle, mutta jonkin aikaa netissä, tarkemmin FB näkyi piikittelyä. Onneksi sain kerättyä voimia ja jatkoin elämääni. Mutta sen voin sanoa, että koko 48vuoden aikana on kertynyt vain muutamat ihmiset, joita en halua nähdä ikinä tahi en halua antaa anteeksi. Nämä suharit ovat niistä muutamasta…noh, pari. Ja he kyllä sen nyt tietävät. En kanna kaunaa, mutta valitettavasti en unohdakkaan. Ja siinä mentiin niin kipeisiin juttuihin, että vaikka sanotaan, että se anteeksianto auttaa, niin… no can do.

Ei he kuulu enää mun elämään millään tapaa, mutta välillä muistuu mieleen asioita, ja näin muistuu se ihmisen ilkeys taas. Eli arvet jäivät, lähihoitajaopiskelijoilta. 🙄

Kiusatulle jää melkeimpä aina jotkut arvet, joita sitten kantaa mukanaan. On niin helppoa heittää ”nokkela kommentti” ja samalla yrittää laittaa toista alas. Mutta… sillä voi olla kauaskantaiset seuraukset, oikeasti. Se ei ole vain leikkiä ja nokkelaa sanailua. Se on raakaa peliä ja totista totta.

Siksi mietinkin, että miksi? Mitä siitä saa, kun piikittelee toista?

On se oma olokin ollut joskus niin paska, että olisi tehnyt mieli sanoa jollekin jotain, mutta se ajatus on eri kuin toteutus…

Huh, tulipa taasen syvällistä asiaa, kun piti keventämään alkaa! 😀 mutta luin erään bloggaajan ( https://minakokeski-ikainen.blogspot.com/2019/11/anonyymin-ajojahti.html ) kokemuksista ja nousi niskavillat taasen… kiusaaminen yms sucks, ihan missä vaan!

Jokohan saisin ensi kerralla vähän kevyempää luettavaa tänne.. 🙏

Nyt toivottelen ihanaa viikonloppua, ja toivottavasti se on hyvä! (Viikonloppu siis)

With love, Maarit

Like it? Share the love:
Categories
Thoughts and life

Ajatukset oman kehityksen esteenä? Tunteet ja fiilarit vs todellisuus

??

Kun oma mieli sanoo: et pysty kuitenkaan

Liikunta, laihdutus, elämänmuutos, kirjoittaminen, ihan mikä vaan… ?‍♂️

Et pysty. Kaikki muut pystyvät. En minä.

Näin ajattelin ennen, minäkin. Olin tehnyt itselleni ne raamit, määrittänyt valmiiksi mihin pystyn ja mihin en ja näissä pysytään sitten hamaan tappiin asti.

Mutta ne, mitkä nämä rajoitukset olivat päähäni tehneet, olivat omat ajatukseni. Laatikko, jonka rakensin, oli turvallinen ja tarpeeksi rajoittava siihe, ettei tarvinnut lähteä mukavuusalueeltaan ollenkaan. Kuitenkin haaveilin muuta. Hassu ristiriita, kun haaveilee ja torppaa samaan aikaan itsensä?

Sain tästä hyvän ”tekosyyn” myös välttää laatikon ulkopuolista elämää. Koska en kuitenkaan pysty. Ei siis kannata kokeillakkaan! Sitäpaitsi, mitähän muut ajattelevat….

En uskonut, että voisin omata joku päivä lihaksia, tahi elää tätä elämää näin kun nyt elän. En vaan osannut ajatella sitä realistisesti mahdollisena, koska kun se olen minä. Ihminen, joka on ollut aivan toisenlainen ja josta ollaan muodostettu toisenlainen kuvakin! Tosin, itse olen tuon ulkokuvan antanut muodostaa ja mennyt virran mukana. Helpompaahan se oli.

Tästä voisi lähteä vetämään liitoksia ihan nuoruuteen asti, mutta skipataan se ja lähdetään purkamaan tilannetta nyt.

Koska mä voin!

Muutokset vaativat aina veronsa, hyvät ja huonot. Hyvät ottavat aikansa, ennenkuin mieli sopeutuu uuteen. Omassa elämässä huonoihin on ollut helpompi sopeutua, kun sitä on miettinyt, että mun elämä nyt on tällaista ja oma taistelijamoodi on ollut aktiivisena varmaan koko elämän.

Eli oma sopeutuminen hyvään on ollut vaikeampaa. Hassua??

Kun on ne raamit määritellyt, niin mieli uskoo niihin aika sokeasti, ja voi kapinoidakin aika vahvasti vastaan.

Esim. kun olin paniikkihäiriön ollessa pahimmillaan, olin jo ikäänkuin adaptoitunut siihen raamiin, etten ikinä voi elää normaalia elämää. En siis sitten vuosien taistelun jälkeen yrittänyt, ennenkuin suutuin.

Mutta pitkän aikaa ”sopuduin” siihen vangitsevaan elämääni paniikin kanssa, ja siitä eteenpäin lähteminen oli rankkaa. Vaikka muutos oli tietysti positiiviseen suuntaan, niin se negatiivinen oli tutumpaa, turvallisempaa.

Pakko myöntää, että toipuminen oli väsyttävää, juurikin sen opettelun kanssa että mä voin. Se oli niin totaalinen muutos siihen maailmankuvaan, kun ajattelin vuosia; en voi.

Mutta voin ja pystyin. ?

Sitten olin taas ihan uuden äärellä, kun aloitin aikoinaan dietin ja sitäkautta liikunnan. Siihen piti sitoutua, tehdä sen eteen asioita, priorisoida, ja kertakaikkiaan haastaa itsensä, ja koko ajatusmallinsa!

Ennen tätä kokeilin helppoa tietä: muutos vain ja ainoastaan ruokavalioon…kaikki..melkein siis kaikki hiilarit pois. Muuten jatkoin liikkumattomuutta. Ei toiminut täällä, eikä tuonut sitä hyvää fiilistä, jonka olin joskus tuntenut ja joka ainoa kerta, kun näin jonkun huippu-urheilijan suorituksensa jälkeen tuntevat: antanut kaikkensa.

Menin vain helpompaa tietä, saamatta sitä omaa hyvää fiilistä. Koska en uskonut, että minusta on siihen rankempaan tiehen.

Todellisuus:

Tottakai meistä on muuhunkin, kun niihin omiin rajoittuneisiin ajatuksiimme!!! ?

Esimerkki:

Olen oppinut viime aikoina paljonkin ajatusten, oma näkemyksen ja uskomuksen suhteesta ja kipuun. Oikeastaan tämä tie alkoi käydessäni ensimmäistä kertaa paikallisella urheiluhierojalla. Tarkemmin sanottuna hän on osteopaattiopiskeliha ja valmistuminen on kulman takana.

Menin ihan alkuun selkäni takia, joka ei ole antanut nukkua kunnolla…vuosikausiin. Ei ole oikeastaan mitään näkyvää syytä ollut, ja ainoastaan kunnolla tuntuu, kun menen nukkumaan. Sellainen levoton, paineen tuntu ja säteily jopa jalkoihin. On se kuvattukin aikoinaan muutamaan otteeseen, mutta eipä mitään ihmeellistä, ja silti oireet ovat todelliset.

Tätä pähkäiltiin ja itse olin jo tuominnut asian mielessäni aiemmin: vanha ratsastusvaiva, kun lensin hevosen selästä suoraan päin seinää. Pakko olla vaan siitä, kun silloin sitä lääkärit ja fyssarit toitottivat. Vuosista -86 vuoteen -19.

Kunnes tämä urheiluhieroja sanoi, että ihmiskeho ehtii tuossa ajassa jo tottua muutoksiin sekä keksii keinon, jolla tulee toimeen. Noin niinkuin koko juttu typistettynä sekä karkeasti selitettynä. Eli, siellä voisi olla toinen syy. Minä olin että täh? Eikä…kun tähän olin jo tottunut…. mutta ok, kuunnellaan.

Ongelmana olikin…tadaa…. asento, johon selkä ei ollut niin tottunut. Eli toisinsanoen, kun menin nukkumaan, olin asennoitunut enempi siihen, että se kipu vaan tulee ja en siihen, että missä kohtaa se tulee. Tämä olisi niin pitkä stoori, jos kertoisin koko jutun, joten pakko jättää se pois…lyhennettynä: ensin otettiin lonkan tiettyjä lihaksia vahvistavia treenejä viikkoon, sitten sfinksi- harjoituksia ja ehdollistin näin selkäni asentoon, jossa se ei tykännyt olla. Pikkuhiljaa ja kuunnellen sitä. Mutta…tekemällä asian eteen enemmän…nyt ymmärrän selkääni sekä se on miljoona kertaa terveempi.

Oma ajatusmalli oli pakko heittää romukoppaan, ja omaksua uusi. Ja vain näin toimimalla pääsin asiassa eteenpäin. Olisin toki voinut kapinoida ja väittää, että eihän se näin ole…. en tule tänne enää! Mutta olisin vain kieltänyt itseltäni sen eteenpäin menemisen. Toisin sanoen lyönyt päätäni seinään.

Toki, välillä tulee niitä takapakkejakin, kun koklailee uusia juttuja, mutta näin on ainakin sitten kokemusta rikkaampi!?

???

Kuvahaun tulos haulle quotes about the rock

Meissä on enemmän voimaa, viisautta ja rohkeutta kun luulemmekaan. Tämä on asia, jonka olen oppinut ihan omassa elämässä että käytännössä, ja nyt ajattelin taas ravistella omia rajojani. Herätellä itsenäni unelmoimaan ja näin saamaan selville, mitä siellä sisällä oikeasti on.

Usein ympäristö ja ihmiset muovaavat meitä tietyllä tavalla, ja usein tietty hyvällä. Mutta on siellä sudenkuoppiakin; joku voipi sanoa että eihän tuo ole sinua, sun juttu ja mitä ihmettä sä nyt säädät? Mitäs jos se onkin se aito kiinnostus…..??

Itselläni on meinaan muutamasta asiasta tällainen fiilis, että joku muu on aikoinaan sanoillaan vahvistanut sitä, etten ole uskonut itseeni. Olen siis ”tyytynyt” olemaan se versio, jonka muut tunsivat. Mitäs, jos olisinkin sitä, mistä haaveilen, kuitenkin? Voisinkin olla? 🙂 Kerron tästä lisää, kun saan ajatuksen järkevämpään malliin itsellenikin. Mutta sen voin sanoa, että näin ajattelemalla olen avannut itselleni uusia maailmoja!

Nimimerkillä: haaveillaanko yhdessä?❤

Ihanaa viikonalkua kaikille!

With love, Maarit

Like it? Share the love:
Categories
Hyväksi havaittuja ihonhoitoa ja kauneutta

Relax baby! (Low budjet-kotispa)

Me, myself&I time!

Kun aika on kortilla ja ei halua koko päivää viettää kylppärissä

Tästä se oma ajatus sitten lähti. Ah, oma aika ja hermolepo kera pikaisen palautumisen! Oikeastaan allekirjoittaneen piti taas käydä äärirajoillansa muistaakseen tämän ?‍♂️?‍♀️

Uskon siihen, että aika moneen asiaan voi vaikuttaa ihan ajatuksillaan ja sen pienen ajan nipistämisellä. Eli siis, ei sairauksiin tahi sellaisiin vakaviin tapahtumiin yms…vaan sellaisiin #pikkujuttuihin# kuin stressi, ylikierroksilla käyminen ja se pirun matala tulehdustila kropassa.

Itselläni on tapana mennä aika lujaa ääripäästä toiseen, ja kun elämäntilanteessa on niitä kuormittavia juttuja, niin huomaan murehtivani niitä myös silloin, kun ei tarvitsisi.

Näiden ajatusten pysäyttäminen ja edes pieni volumen laskeminen ei ole itselleni se helpoin tehtävä. Aika usein kannan muidenkin juttuja ja olen ”yliherkkä” tunteille, eli siis tunnen ne ja käyn läpi niitä ihan vaan kaverina… off- nappula olisi kiva. ?

Treenit menevät vahdilla & kovalla intensiteetillä. Olen kiristellyt vähän tahtia, ja sen tuntee! Hyvällä tavalla kuitenkin. Toki, kroppa vähän jumissa ja väsy, mutta terveellisemmästä asiasta kuitenkin.

Ja oman kiireensä tuovat tietty nuo ihanat 5kpl koiria. Heidän kanssa touhutessa menee nopeasti päivät. Kun ikääkin on aika vähän, niin sanotaanko, että opetelua, siivoamista ja naurun keskellä kyyneleitäkin… 😀

Koska haluan parhaat olot heille, ja tietty täyspäisyyden. Niinkuin uskoisin kaikkien eläinten parissa touhuuvien haluavan niille karvaötöilleen ?

Koirakulma ?

Oikeastaan sellainen pieni valkea hanurissa on ollut sitten viime viikon, ja huomasin kaipaavani sellaista pientä ekstra-omaa aikaa. Helposti, nopeasti ja halvalla. Onko se edes mahdollista? Katsotaan!

Omaan makuun siihen kuuluu itselläni aistien hemmottelemisesta ja kokonaisvaltaisesta rentoutumisesta.

Tuoksuilla ja käytetyn tuotteen koostumuksella on väliä sen verran, että pitää tuntua itselleen oikealta. Toinen tykkää voimakkaista tuoksuista, toinen ei voi sietää niitä.

Tämä tuli Lookfantastic boxin myötä aikaa sitten, ja kun tilasin vahingossa kaksi boxia, niin näitäkin suihkuöljyjä oli sitten kaksi. Toisen käytiin jo aiemmin, ja tämä odotteli oikeaa hetkeä: kylmempää ilmaa ja lämpimiä vaatteita.

Varmaan muuten siksikin odotellut, kun tuoksu on niin mausteinen, että kesällä olisi ollut jo liian lämpimät fiilikset?

Katselin netistä, ja tällaisia pieniä puteleitakin saa suht edullisesti. Esim Frantsilalla oli paljon eteerisiä öljyjä http://www.frantsila.eu/Eteeriset_%C3%96ljyt ja hintaluokka sellaiset 8€ kipale. Näissä on se hyvä, että pari tippaa vaikka saippuaan laitettuna toimii hyvin, ja puteli kestää pitkään.

Tämä oma pikkuputelini on aromatherapy associates ja kurkkasin hintaa: 60€/ isompi pullo..kääk! Tämän pikku pullon jälkeen Frantsilan sivut kutsuvat.

  • Eli ainesosa nro 1: suihkuöljy ?

Sitten joku kiva ja itselleen ripaus jotain muuta, kun arkea oleva putsari kasvoille. Eli, mikä omaan budjettiin ja mieltymykseen sopii.

Voi olla vaikka pesusieni, jossa ripaus vaikka uuden tuoksuista saippuaa. Ei siis mitään kallista tahi erikoista, vaan sellaista, jota ei joka päivä käytä.

Ikäänkuin siis hemmotellaan tuoksuaisteja uudella, vaikka se olisikin sitten ”vain” uusi saippua. Eli mikä sitten itselleen sopii! Tai jos haluaa, niin sitten oikein panostaa johonkin ihanaan ja käyttää sitten näissä hemmotteluhetkissä.

?Täällä siis on oma kategoriansa hemmottelutuotteille ja arkiselle ihonhoidolle.

Näin sitten a) nautin niistä luksusjutuista enemmän b) saan enemmän henkisesti irti niistä c) iho ei ehdi tottua tuotteisiin, joita ei vaan ole varaa hommailla jokapäiväiseen käyttöön ja reagoi ikäänkuin täsmähoitona. (Täysin omaa logiikkaa, toimii kuitenkin täällä tälle iholle)

Itselläni tämä spessutuote on Eve Lomin putsari kera musliniliinan. Nämäkin tulivat aikoinaan Lookfantastic boxista.



Tämäkin on aika mausteisen tuoksuinen, ja ehken sitä sitten vaan hakee lämpöä ja vahvoja tuoksuja herättelemään stressistä.

  • Hemmottelupuhdistus

Kolmantena on niinkin hassu kuin tyynysuihke. Tämän voipi varmaan skipata, jollei oikeasti niitä tuoksuja halua… tässä tyynysuihkeessa on pääosissa laventeli ja kamomilla, ja se niissä on omat tuoksunsa.

Kamomilla ja laventeli kuuluvat niihin, joiden sanotaan rauhottavan ja rentouttavan niin, että unen laatu että nukahtamisaika lyhenee. En osaa siitä sen enempiä sanoa, kun kiskaisen melatoniinkinkin vielä perään. Mutta sen voin sanoa, että rauhoitti ihan kivasti ajatuksia ennen kuin melatoniini ehti vaikuttaa. Eli… ?

  • Tyynysuihke

Ps. erilaisia ja kaikenmaailman ihania tuoksuja saa googlettamalla ihan vain tyynysuihke. Omat ostokset tulevat menemään tuonne https://tuoksukauppa.com/product/110/cashmere-tyynysuihke-125-ml. Tämä tosin kestää aika pitkään, ettei mitään kiirutta taida olla vielä!

”Marssijärjestys”

Nyt on ainesosat selvillä ja itse tapahtumiin.

Ihan ensin menen suihkuun. Hiukset yms pesen ja samalla suihku lämpiää ja höyrystyy kuumemman veden voimasta. Ei tarvitse enempiä valutella eikä juoksutella vettä, vaan ihan siinä pestessä saa kylppärin lämpimän höyryn valtaan.

? Kun kaikki muu on tehty, niin aika ottaa esille tuo öljy. Laitan sitä kämmenille ja levitän iholle. Ah, tuo lämmin vesihöyry tehostaa tuoksua ja koko kylppäri tuoksuu ihanalle! Laitan vielä pienen tipan kämmenen pohjalle ja vaan hengittelen sitä tuoksua, olen siinä hetkessä täysillä. Tuossa hetkessä tapahtuu itselleni se ensimmäinen ”taika”. Olen juuri ja vain suihkussa hengittelemässä ja en muista stressiä. Ikäänkuin minimuotoinen meditaatio!

? Tämän voi tehdä ennen suihkua tahi miten vaan itse haluaa. Täällä teen jälkeen, kun tuohon Eve Lomiin yhdistän aina oman rituaalinsa ja varaan aikaa samalla pienelle kasvohieronnalle. Plus Eve Lom on parhaimmillaan, kun sitä ei pestä pois, vaan se mitä jää, niin jää. Hoitaa sitten samalla ihoa!

?Ja sitten sipsutellaan yöunille, suihkaisu tyynyspraytä ja zzzz.

Järjestyksellä eikä tuotteilla ei ole niin suurta merkitystä, vaan sillä, että keskittyy siihen hetkeen, hemmotteluun. Kun putsailee vaikka kasvoja, niin samalla hieroo, nauttii ja tuoksusta/tuoksumattomuudesta.

Se oma hetki, siinä on aika suuri taika. Kun taas avaa oven siihen todellisuuteen (jossa koirulit ovat aktiivisia jne) tai mikä tahansa, mikä aiheuttaa stressiä on asteen helpompi kestää. Tai ainakin saa siitä hetken tauon!

Ihanaa viikonloppua kaikille!

With love, Maarit

Like it? Share the love:
Categories
Outfits treenejä ja ajatuksia siitä

Tekniikka ja data kaverina omassa hyvinvoinnissa ja asukuvia Pringle of Scotland x H&M

Apu vai ahdistus: älykellot ja muu tekniikka hyvinvoinnissa.

Vaaka, aktiivisuuskello ja sykemittari

Hahaa, ihana aihe! 😀 Voi ihminen olla innoissaan taas hassuista asioista. Mutta, olen tavalla tai toisella pitänyt jo pitkään kirjaa liikunnasta ja muutoinkin fiiliksistäni. Apuna on ollut joko/sekä että sykemittari/askelmittari/päiväkirja.

Puretaan tuota vähän, kuulostaa niin sekasopalta! Eli aikoinaan asuessani Helsingissä, ja lopettaessani tupakanpolton, rupesin ramppaamaan lenkillä oikein urakalla, kun vierotusoireet olivat järkyt. (Poltin 2 askia/pvä…jaiks)

Huomasin, että sehän oli kivaa ja auttoi projektissa! Kun olin jonkin aikaa jo rampannut hermolenkkejä, ajattelin, että jospa vähän ottaisi itsensä ikäänkuin hyväksi projektiksi ja tarkkailisi sitä, miten paljon tulee liikuttua. Jostain syystä tämä vaan kiinnostivat/kiinnostaa minua! Tilastot. ?‍♀️

Ostin siis askelmittarin. Sellaisen halvan, mutta teki työnsä. Pyrin siihen, että alkuun oli minimissään 7000askelta ja ajan kuluessa se nousi 10000 askeleeseen/lenkki. Sitten laitoin paperille sekä askeleet että päivän ja fiiliksen. Ihan sellaiselle normi ruutupaperille, ei mitään hienoa.

Huomasin, että itseäni kannusti se, kun tavoite täyttyi ja olin voittanut itseni.

Oma kokeiluni aktiivisuusrannekkeella

Nykyaikaan takaisin. Hommasin Samsnungin oman aktiivisuusrannekkeen ja se oli…. kiva. ? Tämä varmaan riippuu siitä, mitä haetaan laitteelta.

Tästä akku loppui nopeasti ja hoputti liikaa. Eli kun vaikka tein töitä läppärillä, niin meinasi, että älä viitsi. Kuitenkin kun liikuntaa tulee päivään paljon.

Taasen treeneissä ei ottanut niin hyvin sykkeitä ja mitannut tehoja. Omaan makuun tarvittiin siis jämerämpää kalustoa!

Uusi kaveri: Polar V800

Noniin, nyt päästiin sitten mahdollisuuksiin! Tässä kestää akku, on ohjelmia vaikka kuinka paljon, tarkkaa dataa kulutuksesta, joka taas osaltaan kannustaa vielä eteenpäin, suosittelee palautumisen mukaan lepoa ja vaikka mitä.

?

Miksi ihmeessä joku tykkää tästä niin paljon?

Niin… itsestäni on kiva seurata omaa kehitystäni sekä sitä, miten paljon lenkki/treeni oikeasti kuormittaa. Näin voin joko himmailla tahi lisää tehoja.

Numerot ja data pitävät siis minut kartalla. Samoin tekee älypuntarini mallia Nokia.?‍♀️?‍♀️?‍♀️?

Jossain vaiheessa podin kovasti puntarikammoa. Vaikkakin ne ovat numeroita ja ei pitäisi tehdä suurta numeroa niistä..hassu lause..mutta jos vaikka paino jumitti, niin siitä stressasin ja sitten tuppasi koko kroppa keräämään kortisolia ja tadaa! Eihän siitä mitään tullut.

Valmentajan kanssa päätettiin heittää vaaka komeroon odottelemaan.

Eikä se ole ”kuin” työkalu. Näinhän sitä pitäisi ajatella. Se antaa viitteitä siitä, mistä lähdetään ja miten edistytään. That´s it.

Poden vieläkin samaa kammoa, mutta yritän suhtautua siihen enemmäkin niin, että se on apuväline, ei absoluuttinen totuus.

Tuossa älyvaa´assa on se kiva, että näyttää lihasmassan, rasvat, luun tiheyden yms… onhan se kivempi kuitenkin olla kartalla omasta terveydestään. Tai ainakin siis täällä tykätään… tilastoista. ?

On siinä tietty sitten sudenkuoppansa siinäkin. Jos tuijottaa liikaa taasen dataa, niin tietty se saattaa vääristää oman normi aktiivisuuden. Eli, jos vaikka katsoo leffaa, on kipeä, haluu levätä, ottaa päikkärit tms..niin nämä kellot huutavat, että aika tehdä jotain. Tämä taas saattaa aiheuttaa sellaista ahdistusta, että olen laiska, pitäisi tehdä jotain kokoajan jne…

Tässäkin sellainen kultainen keskitie on loistava: liikkuu ja sitten relaa. Antaa sen kellon huudella ja ottaa ne päikkärit tms.

Eli, punainen lanka: ne on apuvälineitä, ei hallitsevia elementtejä!

Näin niistä saa sen tehon ja parhaat ominaisuudet käyttöönsä.

Mekkovinkki syksylle/talvelle

Asukuvat näppärästi tekstin seassa, eli yhdistin kaksi rakastamaani asiaa. 🙂 Tämä puolipoolomekko on niin mielettömän ihana! Ribbineulemekko korkealla halkiolla (jota muuten kursin vähän pienemmäksi)

https://www2.hm.com/fi_fi/productpage.0804144001.html 39.99€

Onneksi tekivät yhteistyötä H&Män kanssa, hinta on kutakuinkin kukkarolle sopivampi 😉

?❤?

Muutoinkin rakastuin merkkiin, ihan siis siihen koko brändiin: https://pringlescotland.com/ since 1815. Jos voitan lotossa, niin… taitaa olla ensimmäinen merkki, kun tämä nainen rakastuu!

Nyt taitaa olla puuron aika, joten ihanaa päivää kaikille!

With love, Maarit

Like it? Share the love:
Categories
Thoughts and life treenejä ja ajatuksia siitä

Voi kääk, onko maailma muuttunut, vai minä tippunut kärryiltä? Ulkonäköpaineet

Tasapainoilua elämässä?

Uskallanko enää kirjoittaa treeneistä ja elämäntapamuutoksesta?

Tätä aloin ihmettelemään ihan tosissani, kun olin selannut päivän lehdet. Kun toiset etsivät täydellisyyttä, ja se omakuva on pirun vääristynyt. Tällä viittaan erääseen julkisuuden henkilöön, joka on tehnyt jotain, että on julkisuuden henkilö- Lauren Goodger.

En oikeasti tiedä, mistä hän on ponnahtanut julkisuuteen mutta… ja en moralisoi sitä, että haluaa ottaa täytteitä tahi kiristellä kasvojaan, ne ovat oma valinta… mutta… kun kävin katsomassa sitten instan, niin se, että ajatuksena somemaailmassa ja esillä olossa on täydellisyys.

Onpa vaikea pukea niin sanoiksi, ettei loukkaa tällä. Se ei ole tarkoitus, ja se kauneus on katsojan silmissä. Niin myös oma peilikin. Mutta… kun tulee tunne, että omalla kasvoilla, niillä jotka on saanut, tälläkin naisella todella kauniit… niin ei pärjää? Ei riitä?

Eating disorders quote - Our minds distort our mirrors.

Ok, jos insta on se, millä vaikka tehdään leivän päälle sitä voita, niin… filtterit yms ovat käytössä, itsekin niitä välillä laittelen, kun näyttää niin pöllähtäneeltä ?‍♂️

Mutta, taas mutta… kun selailee erilaisia keskustelupalstoja, lukee, kahlailee instaa läpi… niin usein iskee sekä kysymys: miten saan täydelliset? Tai vastaus: näin saat täydelliset. Täydelliset. ?

❤❤❤

Siitä sitten siirrytään mielestäni seuraavaan askeleeseen ja omaan makuun siihen vaarallisempaan: täydellisyyden tavoitteluun. Siinä ei ole mitään pahaa, että haluaa olla paras versio itsestään, itselleen. Sitähän tässä minäkin haluan, itselleni. Ja se, mitä tuo tarkoittaa kenellekkin, on henkilökohtainen juttu.

Mutta se, että sen pitää olla jotakin… muuta, täydellisten kuvien takia, sen takia, että maailma ”vaatii”… on se vaarallinen tie. Kun mikään ei riitä sillä tiellä, uskoisin.

Henkisen puolen paineet

Eli tällä kirjoituksella siis menen sinne henkiselle puolelle. Toki, jos vaikka on jokin kohta, jota oikeasti vaan inhoaa niin saahan sille tehdä jotain, tottakai. En ole niin naivi, että en sitä ymmärrä.

Mutta, taas mutta… missä on se raja, että laihdutus, leikkaukset, omakuva, itseinho, kaikki…menee niin överiksi, että mikään ei riitä ja pakko laittaa koko nassu/kroppa/oma itsensä niin uusiksi silläkin uhalla, että terveys kärsii? Ja mistä nämä paineet itselleen tulevat näin koviksi?

Nyt sitten pääsen siihen, että miksi itse arastelen laittaa treenijuttuja tahi muutakaan. Kun en halua olla osa ongelmaa. Eli en pidä itseäni täydellisenä, ei!!! ?Vaan kun kuitenkin olen rasvanpoltossa nyt, että pääsen omalle kilomäärälleni kisojakin ajatellen, sekä myös sitä, että mitä haluan olla niin lietsonko sitten jotain ulkonäköpainetta? Pakko treenata, pakko olla kokoa jotakin. Kun se ei ole se tarkoitus. ?

Olen valinnut tämän tien ja nautin rautojen nostelusta, rakastan pitää hyvällä tavalla itseäni vähän kurissa, jo ihan sukuperimän takia. (Suurin osa ”potkaissut tyhjää” massiivisen sydäninfarktin takia, ja syynä sydän-ja verisuonitaudit)

Eli uskallanko siis kirjoitella hyvinvoinnista ilman, että se kuulostaa niin moralisoivalta tahi siltä, että kaikkien on pakko? Ideana olisi vain inspiroida, jos joku vaikka innostuu tekemään jotakin…ihan silläkin, että tässä iässä on mahdollista tehdä kaikkea, jos haluaa. Painot sanoilla JOS ja haluaa. ?

?

Kun mietin bloggaamista ja sanaa: mielipidevaikuttaja..niin siihen omasta mielestäni liittyy myös suuri vastuu. Mitä suurempi vaikuttaja… niin se, että vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin… on… pelottava ajatus. Oikeasti! Ehken ennemmin sellainen kannustaja tahi joku muu… mutta vaikuttaja.. hmm….

Siinä mielessä en siis halua olla vaikuttaja, vaan ihan kirjoittelija, joka höpisee elämästään ja koittaa tsemppailla, jos sellaiseen on tarvetta. En halua myydä mitään tahi synnyttää kansanliikettä (ok, ei nyt sellaiseen taida olla pelkoakaan) vaan jos tänne tulee, niin voisi tulla ihan vaan hengailemaan ja katsomaan. Ilman paineita. Saatkohan ollenkaan koppia tästä sepustuksesta? ?

Näillä hajatelmilla viikonloppuun ja oikeastaan nyt on jo viikonloppu, eli hyvää sellaista kaikille!

With love, Maarit

Like it? Share the love:
Categories
Thoughts and life

Kun uudet ostarit ja mainokset nostavat niskavillat pystyyn

Peace❤

Mitä on tapahtunut?

Sekä itsessäni että maailmassa. Apua! Eilen tuli taas tyypilliseen tapaan kaikenlaisia mainoksia, ja tykkään kyllä niitä selailla, jos vaikka jotain kivaa olisi tarjolla.

Mutta… onko se vaan minä vai onko niin monesta asiasta tullut: lisää tavaraa, lisää ja enemmän!

Elikkäs, en ole mikään ostoboikotoija, en ollenkaan. Rakastan kaikkea kivaa, lähinnä ehken vaatteita. Mutta… jopa näin paatuneelle shoppailijalle alkoi tulla ähky selatessani esim. Tokmannin kuvastoa…

Oma ihmetykseni ovat nämä kosmetiikkakalenterit. Alkuun, kun niitä tuli, idea oli ihan jees..itse en sellaista hommannut, kun kaikkea on jo, mutta näytti ihan kivalta idealta.

Näitä oli muutamalta merkiltä ja jonkin verran toki hintaakin, mutta ilmeisesti oli kivoja tuotteita sisällä.

Nyt kaikki tekevät niitä! Tokmannin lehtisessä oli tarjouksessa 3 eri kalenteria: yksi ei brändätty 26.90€, sitten Essencen oma 29.90€ ja Maybellinen 59.90€.

Oh my tuo löytyneet tulokset…

Ja arvatkaas, kuinka monta tarjousta eri brändeiltä on tullut tarjouksia sähköpostiin.. ja nyt on vasta lokakuun 22pvä. Totaalisen läpilyönyt bisnes.

Sitten mietin sitä, että kuinka moni on täyskokoinen, tahi tuleeko kaikki käyttöön vai jää pyörimään nurkkiin. Minä, joka rakastan kosmea, ihmettelen jo tätä.

Olen tilannut Lookfantasticin boxin aikaa sitten, eli varmaan jo pari vuotta tullut. Nyt huomaan kaappiin kertyneen sellaisia matkakokoisia puteleita suuren määrän. Käytän pitkälti omaa linjaa ihonhoidossa, joka on suurelta osin Malu Wilziä. Mieluiten siis nappaan boxista naamiot, hiusjutut yms kokeiluun… ja ne rasvat odottelevat tuolla sitten parempia päiviä… joka tulee, joskus.

Eli.. kaikkea on halvalla ja paljon nykyään. Niin monelta taholta tulee suosituksia eri puteleista, tavaroista, tuotteista, että! Ja täällä ollaan kaiken sen tavaramäärän alla (henkisesti). Blogit, myönnän, minäkin, insta, mainokset… kun kurkkaa vaikkapa kosmetiikan tarjontaa sillä silmällä.. kuinka paljon siellä on sellaista ns. turhaa..eli joka ei toimi ja on ”vain” nätti päältä.

Ja myönnän, sitä samaa kamaa on täälläkin. Itseasiassa heräsin juuri tuohon, kun siivosin meikkejäni. Mikä määrä tuli poisheitettyä niiden ollessa raasujen vaan laatikon pohjalla turhakkeina. Kerran koklannut ja siinä se. ?‍♀️

Sitten uudet ostarit.

Voihan kääk siinäkin, ja taas vain siis mun mielestä. 🙂 ”Stadin sydän” avattiin, Mall of Tripla.

Joskus teininä oli supersiistiä mennä Forumiin, (avattiin 1985 ja olin 14v) kun ei ollut liikoja ostareita. Siellä oli erikoiskauppoja ja ne valot oli vaan niin makeita! Stoccallekin oli oma fiiliksensä ja One Way! Ah, pikkuliikkeet keskustassa… ja Fiorella! 😀 Ah, ja Simonkentältä pääsi niin kätevästi dösään 39.

Tuomiokirkon kupeessa myytiin maailman parhaat hunajapähkinät!

Nyt? Iso, isompi, isoin ja hohto ideaan on jo kärsinyt inflaation. Ei ole itselle tullut sellaista wow- fiilistä enää pitkään aikaan! Jumbo oli siinä ja siinä aikoinaan, nyt..plaah. Kutakuinkin samat liikkeet ja ehken pari jotain spesiaalia. Siinä se. Omaan makuun ei enää hohtoa hommassa.

Olen huomannut itsessäni sellaisen less is more- kaipuun. Ei varmaan valtavirralle käy ja eihän se vissiin olisi niin tuottavaa. Mutta kaipaan kivijalkakauppojen sitä fiilistä, että meni johonkin omaan maailmaan. Johonkin, jossa myyjä teki olon, että olet ainutlaatuinen (kukkarosi siis on) mutta silti… myymälät olivat niin ihanaa silmäruokaa jo itsessään! Kaikki ei ollut niin samanlaisia, ja ole sellaista ”meillä on aikaa sinulle” fiilistä.

Eli toisinsanoen olen kyllästynyt, kyllästetty tavaralla, ostareilla ja more is more- idealla. Ja mielellään kaikki nopeasti vielä.

Onkohan ikä tullut, vai onko oikeasti tavaramäärä ja kaikki nopeutunut & suurentunut? Oletko huomannut saman?

Tämän tekstin tarkoitus ei ole moralisoida, tämä oli enempi tällainen yksinpuhelu ja huomioita omista ajatuksistani. ?

With love, Maarit

Like it? Share the love:
Categories
Thoughts and life treenejä ja ajatuksia siitä

Liikunnan tärkeys keski- iässä (viimeistään)

?Boom! Hiki pintaan!

Miksi liikunta on niin tärkeää?

Oikeastaan tämä tuli kunnolla mieleeni viime sunnuntaina, lenkkeillessäni metsässä. Ikää on se 48 vieläkin, ja mennessäni sykkeet korkealla yli puunrunkojen risujen ja sammalten, tajusin että oma kunto on suht Ok tasolla.


Miksi ihmeessä tämä sitten on niin erikoinen asia nyt itselleni?
Oikeastaan ole osannut edes arvostaa asiaa aiemmin. Olen vain tehnyt.
Ja oikeastaan, eihän tämä nyt niin erikoinen asia ole, enemmänkin tulos kovasta työstä.

Nuorena kroppa antaa paljon anteeksi, ja myös toipuu paremmin. Mutta kylmä fakta on se, että kun ikää tulee, niin kaikki hidastuu, lihakset alkavat surkastumaan ja jaksaminen on vaikeampaa.


Ne ovat niitä fysiologisia faktoja, jotka tapahtuvat kaikille.
Näihin voi vaikuttaa omalla tekemisillään, sekin on fakta.
Sairaudet ja muut ovat eri asiaa, mutta perusterve ihminen voi vaikuttaa moneen asiaan itsessään.


Ja tämä voi kuulostaa kylmältä tekstiltä, se ei ole sen tarkoitus!
Pikemminkin ehkä herättely motivointi omaan hyvinvointiin.


Itse en missään nimessä ole mikään liikunnan jumalatar, joka paasaa täydellisessä olemuksessaan, ei!
Mutta kuitenkin… sen tiedän, että sekä voimatason että kuntoni on keskimääräistä paremmassa jamassa, noin niinkuin omaa ikäluokkaa tarkastellessa.

Liikuntaa ja ravintoa

Olen seuraillut ihmisiä eri medioissa, suurin on varmaan Insta. Todella moni on aloittanut ruokaremontin ja on jollakin dieetillä. ???

Hyvä, mutta se ei valitettavasti vaikutta lihaksiin eikä aerobiseen kuntoon oikeastaan millään tavalla.
Kun paino putoaa, toki jaksaa vähän pidempään kevyemmällä kropalla, mutta ei juuri kuntoa nosta.

Näin taasen lihakset jatkavat surkastumaan ja aerobinen kunto & verenkierton laatu alavireistä matkaansa.

Täydelliset yhdessä!


Eli nämä yhdessä ovat täydelliset toisilleen: Liikunta ja ruokavalio.
Nuorempana tuntuu, että kaikki sujuu helpommin; kunto nousee helposti ja paino saattaa pudota paljon helpommin. Sieltä Off- tilasta (sohvaperuna, olin minäkin!) tuleminen takaisin oli paljon helpompaa.


Nyt taasen tässä tulee vastaan se ikä. Se ei enää kamalasti anna anteeksi, vaan vaatii enemmän työtä.

Oman jaksamisen kannalta tuo voi kuulostaa aika tylyltä.
Mutta ajatellaan, että ollaan nyt tässä iässä niin kuin minä. Juuri nyt jaksaa jotenkuten, kuitenkin väsyttääkin enemmän kuin muutama vuosi takaperin. (tilanne siis ilman liikuntaa)

Mutta, mitäs oikeasti kymmenen vuoden kuluttua?
Oletetaan että kaikki menee ok, ja se kymmenen vuotta tulee ihan normaalisti lisää ilman sairauksia. Jos olen nyt 48 niin 10 vuoden kuluttua olen 58.

Ja jos ajattelen etten liikkuisi, miten ihmeessä jaksaisin, sitten kun olen 58?

Niinpä, luultavasti hyötyliikuntaa olisi jopa roskien vieminen.

Mitä se sitten vaatii?

Nyt päästään sitten siihen liikunnalliseen puoleen ja mitä se vaatii. Seuraavat ajatelmat voivat olla vähän raakoja, mutta näin itse ajattelen asian.

Hyötyliikunta. Päivän sana. Käytä portaita, kävele kauppaan ja vaikka vie roskat.Kun aika paljon tulee vietettyä nykymaailmassa läppärillä tms, niin niistä on tullut ”hyötyliikuntaa”.

Nuo ovat mielestäni niitä normaaleja elämän tekoja. Ei millään muotoa sitä liikuntaa, missään muodossa.
Nämä pitäisi jaksaa ihan ilman sitä hyötyliikunnan nimikettä, ne ovat sitä normaalia päivittäistä elämää.

Hirmu paljon mainostetaan pehmeitä arvoja liikunnassa, ja ole itsellesi armollinen. Se on hyvä joissakin asioissa ja välillä toki, mutta…. Jollei yhtään haastaa itseään ja pistää sitä kroppaansa likoon, niin valitettavasti tässä iässä ei pitkälle kanna.

Kun kaikki hidastuu niin tarvitaan myös vähän extraa tekemistä.

Jos tallustelee koiran kanssa pari kilometriä, niin se on hyvä alku. Mutta kun kunto nousee niin se pari kilometriä ei vaan riitä pitämään kuntotasoa yllä eikä kehittämään sitä kuntoa.

Muutama lainaus sekä Hämeensanomista että UKK insituutista:

Keski-ikäisenä aloitettu liikunta laskee sydän ja verisuonitautien kuolleisuuden riskiä.

Hämeen sanomat

Tässä virallisisa liikuntasuosituksia, joilla tilanteen saa haltuun ja olo kohenee:

? Riittävä määrä liikuntaa viikossa on kaksi ja puoli tuntia reipasta kestävyysliikunta, kuten kävelyä tai muuta aeroboista liikuntaa ja vartti rasittavaa liikuntaa, kuten juoksua.

Lisäksi suositellaan vähintään kaksi kertaa viikossa lihasvoimaa ylläpitävää tai lisäämään liikuntaa

Ote UKK kk instituutista:

? Miksi vaihdevuodet ovat niin tärkeä vaihe naisen elämässä, että viimeistään juuri silloin naisen tulisi aloittaa säännöllinen liikunta – ellei hän ennen vaihdevuosia ole jo liikkunut?

Erityisesti naisilla, jotka eivät harrasta liikuntaa, elimistön hormonipitoisuuksien väheneminen voi edesauttaa nopeaa, pahimmillaan liki romahdusmaista kunnon alenemista. Heillä kaikki kunnon osa-alueet heikkenevät:

  • sydämen ja verenkiertoelimistön kunto laskee
  • lihasvoima vähenee
  • luut haurastuvat
  • paino nousee
  • aineenvaihdunnassa tapahtuu epäedullisia sokeri- ja rasva-aineenvaihdunnan muutoksia.
  • Tämä nostaa riskiä sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin sekä tyypin 2 diabetekseen.

Haurastuneet luut, jalkojen huono lihasvoima ja horjuva tasapaino lisäävät kaatumisten ja murtumien riskiä. Jos kunto laskee, laskee samalla myös toimintakyky, joka olisi erityisen tärkeä säilyttää ja ylläpitää kun lähestytään vanhuutta 65 ikävuoden jälkeen.

Naisilla on keskimäärin miehiä heikompi verenkiertoelimistön kunto ja lihasvoima. Ikääntyvää naista uhkaavat miestä herkemmin sellaiset toimintakyvyn muutokset, jotka estävät aktiivisen, itsenäisen elämän vanhuudessa.?


Eli aika liikkua on nyt tässä iässä viimeistään.

Myönnetään, että aina se ei ole kivaa. Välillä elämä ja asiat tulevat väliin, tekeminen on vähän pakkopullaa.
Silloin on vain ajateltava kylmästi itseään ja omaa hyvinvointiaan, minähän menen ja teen.
Kun jonkin aikaa menee ja tekee, tulee siitä enemmänkin jo rutiinia.


Jos vaikka sijoittaa paljon ihonhoitoon niin miksi ei siihen tärkeimpään: siihen mikä sinua liikuttaa; oma kroppa.


Tämä ei oikeasti ollut millään tavalla yritys saarnata, eikä tarkoitus niin sanotusti jeesustella. Ei.

Vaikkakin olen liikkunut jo muutaman vuoden aktiivisesti, itselläni tämä tuli oikeastaan kunnolla tajuntaan siellä metsässä.


Kun jaksoin oikeasti rämpiä ylämäkeen ja hyppiä oksien yli, olin siitä kiitollinen.
Sinänsä aika karu herätys tajuta olevansa oikeasti tietyn ikäinen, vaikka fyysisesti ei siltä tunnu.

Siksi mietinkin, että missä kunnossa olisin jollen olisi aloittanut liikuntaa.

Joten rakas ihana nainen siellä samassa iässä, tule seurakseni liikkumaan.
Lupaan, että kiität itseäsi siitä vielä joskus, niin kuin minä heräsin kiittämään itseäni sunnuntaina metsässä.

With love, Maarit

Like it? Share the love:
Categories
Hyväksi havaittuja Luonnossa by Maarit

Mielenrauhaa luonnosta ja maailman helpoin tapa kokata: haudutuspata

Kirpakka keli ja puhdas ilma, parhautta!

Luonnollinen hengailija luonnossa

Vaikkakin olen aina ollut luonto- ihminen, niin nykyään olen sitä potenssiin 100. Metsät, puut, rannat, vesi, tuuli, sade…. kaikki on niin aitoa ja antaa sellaisen vapaan, stressittömän olon!

Onhan tuo tutkittuakin, esimerkiksi metsän antamat terveysvaikutukset meihin ihmisiin:

Jos lähimaastossasi on metsää, sinne kannattaa suunnata. Tutkimusten mukaan metsässä oleskelu laskee sydämen sykettä ja verenpainetta nopeasti. Myös lihasjännitys vähenee. Kaikkein selkeimmin metsässä samoilu vaikuttaa mielialaan, sillä metsä rauhoittaa ja nopeuttaa stressistä palautumista.

* Elisa Kallunki/ YLE

Oikeastaan tuota on pitänyt jotenkin niin itsestäänselvyytenä, että eipä sitä ole osannut arvostaa sen ansaitsemalla tavalla.

?‍♀️Kiire ja kaikki muu vie niin paljon energiaa ja ajatuksia, että niinkin simppelin asia kuin metsään paineleminen voi jäädä vähän ajatukseen: joku päivä.

Itse heräsin tähän oikeastaan vähän aikaa sitten, kun olin koirien kanssa lenkillä. Asumme siis jonkun mielestä keskellä metsää jo valmiiksi ? mutta kuitenkin hiekkatien läheisyydessä.

Lenkitän koiria juurikin tuota hiekkatietä käyttäen, ja toki välillä siellä on muutakin elämää: autoja, traktoreita ja heposia. Eli se rauhallinen hetki saattaa kuitenkin muuttua väistämiseksi ja ikäänkuin se mojo, jolla lähdettiin, keskeytyy.

Pyysin naapurilta lupaa, jotta saanko hiippailla hänen tontiltaan hänen metsäänsä samoilemaan ja lupa tuli! Itse kun kysyn aina mielummin lupaa, vaikka olisi jokamiehen oikeuskin.

Ensimmäinen askel metsässä, hiljaisuudessa…. ne tuoksut…äänet luonnosta…huomasin heti kiristävän tunteen häviävän kropasta ja ennenkaikkea päästä! Vanne tippui sinne metsään, löytäjä saa pitää.. 🙂

Kävelin siellä hetken, ihan vain ihmetellen..vaikka oli periaatteessa lenkkipäivä, niin en juossut. Nautin vaan kaikeilla aisteilla ja katselin. Kaikki tämä, ilmaiseksi! Suomen luonto on niin mahtava ja sitä on paljon. Noin niinkuin verrattuna moneen muuhun paikkaan.

Nyt olen sitten oman (naapurin) taikametsän pauloissa: tahdon sinne aina vain uudestaan!

Vähän tärähti tuo kuva yllä, kun yritin tasapainolla, että pysyn pystyssä ja kun nuo pikkuiset olivat niin innoissaan uusista hajuista 😀 mutta nauttivat joka sekunnista! Niinkuin mekin.

Japanissa on kovassa suosiossa metsäterapia, jossa siis ihan käytännössä mennään metsään ja ollaan kaikki aistit avoinna. Kun oikein tätä ajattelen, niin miten onnellisessa asemassa ollaan: metsää maan täydeltä ja ilmaista terapiaa! ?

Mutta avasi tuo muutenkin silmiäni. Meillä on tontti täynnä puita, luontoa ja luonnon elämää. Jotenkin näköjään mitä lähempänä jotakin on, niin sille on ikäänkuin sokea!

Kotipihaa ja Veijo
Kotipihaa ja Väinö
Pihapuu nauttii aamun auringon säteistä

Huomaan jotain muuttuneen itsessäni samalla. En enää oikein innostu niistä asioista, joista ennen innostuin. Beautyboxit, kosmetiikasta puhuminen (käyttäminen jatkuu tottakai :D!) säntäily eri tuotteiden/tilaisuuksien perässä… ei vaan enää säväytä.

Nyt säväyttää luonto, ruoan tekeminen, ja varsinkin uusien reseptien koklailu, metsässä samoilu, iltatulilla istuskelu… luonnollisuus.

Tästä pääsen kätevästi aiheeseen:

Haudutuspata retkitukusta

Miten olen aiemmin osannut olla ilman tätä? Niin kätevä kaveri keittiössä, että! Hintaa tällä on (kappas, tarjouksessa! Pitänee yksi lisää saada..) 29.90€ https://www.retkitukku.fi/foodmaster-pro-haudutuspata-3-5-l.html

Olen kokkaillut nyt vaikka mitä tällä, riisiä ja kanaa, vihanneksia, palapaistia ja seuraavaksi kaalia ja riistaa… siis niin helppo!

Ei kiireiselle, jos pitää heti saada se ruoka, vaan nimenomaan haudutetaan hiljaa rauhassa. Itse laitan esim. aamulla ainekset pataan ja annan hautua sitten x- tuntia, riippuen lihasta ja ruoka on kätevästi valmis, kun mies tulee kotiin. Silloin meillä syödään melkein aina yhdessä, niin win win 😉

Eli perusperiaate ihan simppelisti: Tuon ”metallikehikon” sisällä on keraaminen pata, tässä kokoa 3.5l. Sen kun ottaa pois, täyttää haluamillaan aineksilla ja laittaa takaisin kehikkoon niin homma melkein valmis.

Tuosta kehikosta valitaan joko high, low tai warm, sekä tietty tuntimäärä. Nämä hioutuvat käytössä, ajat, ja parasta: tuo ei kuivuta ruokia vaikka olisi yliaikaa! Nestettä ei haihdu juuri ollenkaan, senkin opin käytännön kautta, kun tein sitten kalapadasta kalakeittoa. Hyvää sekin oli ja keitotkin siis onnistuvat helposti.

Pata on helppo pestä keraamisen ominaisuuksiensa takia, ja muuta siinä ei tarvitsekaan tehdä!

Mahtavaa, kun kylmät tulevat ja ollaan sielä metsässä samoilemassa..kotia tullessa on valmis pataruoka/keitto ja lämpimänä sekä muuten älyttömän aromirikkaana! Säilyttää maut tosi hyvin.

Kirjoittelen tästä enemmän reseptien kera, kunhan saan kuvia otettua ja vähän vielä enemmän koklailtua.

Mutta ehdottomasti mielettömän hyvä kaveri keittiöön! ?

Nyt toivottelenkin hyvää päivää kaikille!

With love, Maarit

Follow my blog with Bloglovin

Like it? Share the love:
Categories
Hyväksi havaittuja ihonhoitoa ja kauneutta

Malu Wilz Caviar Gold Concentrate -seerumi ja pieni kurkistus minun ihonhoitooni

Ihana <3

Malu Wilz

Saksalainen kosmetiikkasarja Malu Wilz on kotimaassaan erittäin suosittu ja tunnettu kauneushoitolatason kosmetiikkasarja. Sarja sisältää perusihonhoitotuotteiden lisäksi myös täsmätuotteita kuten hemmottelevat kaviaarituotteet ja ampullit.

Olen rakentanut tämän rakkaussuhteeni Maluun jo aikaa sitten, kun eräs Sokos Emotionin myyjä sitä aikoinaan suositteli.

Aiemmin olin enemmän Clinique- uskollinen, mutta tässä iski silmää hinta. Verrattuna ns. suurempiin merkkeihin nämä olivat niin paljon halvempia!

Vähän kuitenkin epäillen vuosia sitten kuitenkin kokeilin, yllättyäkseni kuitenkin niin positiivisesti.

Tämä seerumi odotteli oikeaa hetkeä ja se tuli, kun edellinen seerumi loppui, vihdoinkin.

Malu Wilz Caviar Gold Concentrate -seerumi

Lähikuvaa kultahipuista.

Malu Wilz Caviar Gold Contrentrate -seerumin ainesosina on käytetty kaviaariuutetta ja oikeita kultahippuja. Innovatiiviset ainesosat takaavat tervellisen soluaineenvaihdunnan ja auttavat ihoa saavuttamaan uudenlaisen hehkun. Iho on kosteutettu ja juonteet vähentyneet. Kaviaariuutteen runsas mineraalimäärä saa ihon näyttämään vahvemmalta ja se häivyttää väsymyksen merkkejä kasvoilta. Iho näyttää vahvalta ja elinvoimaiselta.

Kokeilin tätä heti lauantaina, ja myönnetään; umpiväsynyt. Lähdimme kaupoille ja en laittanut (taaskaan) yhtään tippaa meikkiä. Tästä on tullut enemmänkin jo tapa!

Ehken juuri siksi pyrin löytämään niitä tuotteita, joilla sen ihon saa näyttämään hyvältä. Jotenkin sellainen luonnollisuus (laiskuus) on nyt lyönyt itsensä läpi täällä ja helppous on in.

Aamurutiineja

Eli ihan vedellä huuhtelu, silmänympärykseen Malu Wilzin tuotetta, sitten tätä ihanaa seerumia ja aika perusrasvaa from Malu Wilz päälle.

? Tuo perusrasva on muuten https://www.sokos.fi/fi/sokos/malu-wilz-firming-revitalizer-kosteusemulsio-50-ml ja näköjään 3+1 päivää tarjouksessa, 25.9 keskiviikkona 19.90€! (Ovh 30.50€)

Itse käytän tätä voidetta sekä päivällä että yöllä, sen verran hyvää ja hoitavaa on, ja vitamiinia laitan vain kaveriksi illalla.

?Eli https://www.sokos.fi/fi/sokos/malu-wilz-multi-vitamin-gel-geelivoide-75-ml ja tuokin on 25.9 tarjouksessa! 9.90€! (Ovh 15.50€)

Ei filtteriä, muokkasta tms. Uberväsy, mutta aika hyvältä siihen nähden tuo iho näyttää!

Ryppyjä toki on, mutta niitä vähän kuuluukin olla tässä iässä 🙂 48vee, niin… jep, kuuluvat elämään!

Mutta on aivan pakko sekä hehkuttaa että suositella tuota seerumia. Iho tulee kirkkaaksi, kultahiput hehkuvat ja kaviaari hoitaa. ❣

Laitan linkin tähän, niin voit tutkia tarkemmin, jos vaikka sopisi myös sinulle! https://www.sokos.fi/fi/sokos/malu-wilz-caviar-gold-concentrate-seerumi-30-ml ja hintaa tällä on 48€.

Tämä on sarjan luksustuote, ja sen takia hintavammasta päästä. Siltikään, ei riittoisuuden ja laadun kanssa liikaa, mielestäni.

Nyt taitaapi olla aika lounaan ja siitä sitten lenkille. Ihanaa päivää kaikille!

With love, Maarit

Like it? Share the love:
Categories
Hyväksi havaittuja

Painopeitto (edullisesti!) hyvään uneen ja helpotusta levottomiin jalkoihin

Zzzzzzzz…..

Levoton nukkuja täällä, hei!!

Eli olen todella vaikea nukkuja: levottomat jalat, levoton mieli ja ehken tuo ikä saattaa olla pienenä tekijänä jo, melatoniinin tuotanto kun tuppaa hiipumaan ikää kertyessä.

En millään halua käyttää lääkkeitä, jollei ole ihan pakko, ja mielummin en silloinkaan. Joten, olen siis vispannut koipiani muutaman vuoden oikein tosissaan ja nukkunut pätkittäin. ?

Kuulin jo 10v takaperin tästä ideasta, painon tunteesta peiton ominaisuudessa, silloiselta hammaslääkäriltäni. Hän käytti itse ryijyä peittona, ja kovin suositteli tuota ideaa myös minulle.

Jotenkin se sitten jäi, niinkuin hyvät ideat, taka- alalle, mutta kuitenkin mieleen. Ryijyä en omistanut ja laiskuus etsiä..ja ehken sellainen pieni skeptisyyskin oli läsnä.

Painopeitto ja sen idea:

?

Kuva Motonetin sivulta kaapattuna 🙂

Vaikutus perustuu syväpainetuntoon, joka lisää mielihyvähormonien tuotantoa aivoissa, aivan kuten halaus. Painopeiton alla makaaminen saa kehossa aikaan turvallisen ja rentoutuneen olon.
Painopeiton hyödyt:
• Rentouttaa,
• Lievittää stressiä ja jännitystä
• Helpottaa nukahtamista
• Pidentää kehon syvän unen vaihetta
• Viilentävä vaikutus

Näin Motonetin ( https://m.motonet.fi/fi/tuote/8001179/Painopeitto-150-x-200-cm-9-kg-harmaa) ilmoituksen, että tällainen painopeitto olisi tarjouksessa. Hintaa 49.90€, normisti 59.90€ (ei mielestäni sekään kallis, verrattuna moneen merkkituotteeseen..)

Laitoin äkkiä miehelleni viestiä, että kun tulet töistä niin käytkö kiltti tällaisen nappaamassa mukaasi. Hän vielä skepitsempänä sitten suuntasi Motonettiin, ja kysyi vielä: oletko ihan varma? Tämähän painaa kuin piip! Ja painoihan se, kun oli paketissa ja pienessä alassa sen 9kg, aika paino peitolle!?

Myönnetään, mietin itsekin, että tuolla alla ahdistuu kyllä, ja ahtaanpaikan kammo iskee!

Mutta eikun pakkauksesta pois ja kokeilemaan. Heti, vaatteet päällä. Ja fiilis oli… mahtava!❤

Miltä se painopeitto tuntui ja onko auttanut?

Ihanalta. Siis, kun jäin sen alle ihan kokeillakseni niin rentouduin ihan mielettömästi. Sellainen lämpö levisi raajoihin ja se 9kg ei muuten tuntunut mitenkään pahalta, kun jakautui isoon alaan, päinvastoin! Oli oikeasti, kuin suuri halaus.

Käytän Polar V800 jokapäiväisessä elämässä, myös siis öisin ja…wow…yöt ovat olleet sen jälkeen katkeamattomia, nukahdan helpommin enkä ramppaa pitkin asuntoa öisin.

Kun aiemmin data oli, että max 4-5h ja sekin totaalisen katkonaista unta niin nyt on ollut 7h ja yhtenäistä unta.

? Eli ihan mieletön vaikutus, ainakin minulle!

Unen myötä on taasen moni asia saanut paremman fiiliksen ja positiivisemman näkökulman. En oikein näköjään edes tajunnut, kuinka väsynyt sitä oli aiemmin!

En nyt sitten jaarittele tästä sen enempiä, tulin vain kertomaan, että jos kärsit vaikkapa edellämainituista ja olet samanlainen nukkuja kuin minäkin; kandee koklailla!??

Nyt toivottelen hyvää sunnuntaita kaikille!

With love, Maarit

Like it? Share the love: